Salut mes amours! Valtaisan suuri anteeksipyyntö kuulumisten viivästymisestä. tämä johtuu siitä, että syksy on alkanut kiireisesti. Nyt otan kuitenkin vahingon takaisin ja raapustan viime aikaiset seikkailut muistiin. Kerrottavaa nimittäin riittää. Myös aika henkilökohtaista sellaista, mutta paljastan kaiken, vaikka tämä onkin julkinen blogi. Kyseessä on nimittäin hauska anekdootti ja itseironinen tarina, jolla on onnellinen loppu. Mitäpä sitä siis turhaaan salailemaan. Alors, on y va! :)
Syksy lähti käyntii nopeasti, sillä töissä vilkastui kertarysäyksellä. Viimeisen parin viikon aikana Unescon toiseksi korkein päättävä elin hallintoneuvosto on kokoustanut ja tekemistä on siis riittänyt. Tylsää ei ole ollut, vaan olemme Marjon (harjoittelijakollegani ja ystäväni) kanssa saaneet olla monessa mukana. Aika on kulunut hurjaa vauhtia ja on melkein vaikea uskoa, että olen ollut täällä jo kolme kuukautta. Pois en tahdo, vaikka Suomi-ikävä aika ajoin vaivaakin. Sitä lievitti kuitenkin syyskuun puolivälissä tehty pikavisiitti kotimaan kamaralle. Näin rakkaita ystäviä ja perhettä sekä sukumme uusimman tulokkaan Hiro-nimisen japaninpystykorvanpennun, joka kuuluu veljelleni ja kälylleni. Suloinen karvapallo. <3 Reissu Suomeen pirisiti ennen kaikkea henkisesti (kiitos vain ihanuudet, olette rakkaita! <3), sillä fyysisesti olin ihan kuitti kaiken reissaamisen jäljeltä. Lennot kyllä sujuivat kivuttomasti tällä kertaa suoralla yhteydellä Finnairin sinivalkoisin siivin. Anekdoottina kerrotakoon, että paluulennolla kapteenina toimi leveää savonmurretta puhuva lupsakan oloinen heppu. :)
Kotimaan matkailun ohessa piipahdin viime viikonloppuna Luxemburgissa hakemassa lopun omaisuuteni kotiin Pariisiin. Nyt maalliset omistukseni ovat vain kahdessa maassa. :) Reissu sujui kivasti ja nostalgisesti. Pariisin jälkeen Luxemburg on rauhallinen lintukoto, mutta oli kiva käydä kaupungissa tapaamassa tuttuja. Erityiskiitos Tuulialle, joka majoitti minut, Minnalle tavarasäilytyksestä ja Marjalle kyydistä juna-asemalle. Supererityiset terveiset Tuulian suloisille kissaotuksille. Nähdään ja halataan taas pian. <3 Matka Luxiin sujui nopeasti luotijunalla, johon tälllä kertaa sain edulliset liput, menopaluu oli vain 60€.Muuten aika onkin sitten vierähtänyt Pariisissa, mutta tylsää ei ole ollut. :)
Jos elämä on vilkastunut töissä, on se saanut kiireitä osakseen myös ykistyiselämässä. Marjon kanssa samaan aikaan aloitti muita harjoittelijoita, vanhoja tuttuja tietenkään unohtamatta. Olen siis saanut viime viikkoina läjän uusia tuttuja ja ystävykksiä, joiden kanssa aika on kulunut milloin terassilla, milloin syömässä tai milloin piknikillä. Tanskalaiset Unesco-harjoittelijat Morten ja Christian ovat jo vakikalustoa, samoin Suomen suurlähetystössä harjoittelijana työskentelevä Marleena ja OECD-harjoittelija Sinikukka. Myös Unescossa harjoittelijana ollutta Mariannea olen nähnyt viinilasillisten merkeissä. :) Muitakin harjoittelijoita on tullut tavattua, ennen kaikkea Pohjoismaista. Skandinaavinen yhteistyö on täällä kova juttu ja kivaa on ollut. Tanskaa en edelleenkään ymmärrä ja ruotsi on unohtunut, joten enimmäkseen englannilla mennään. Vaikka saa ranskaakin onneksi puhua. :) Puuhaa on riittänyt ja kivaa on ollut. Jos olisi SIMS-pelin hahmo, niin sosiaaliset suhteet olisivat rutkasti vihreällä. :) Leffassakin olen käynyt viisastumassa ranskan kielen suhteen ja nauttimassa kulttuurista. Suosittelen kaikille enemmän kuin lämpimästi leffaa La guerre est déclarée, jonka Ranska asettaa Oscar-ehdokkaakseen. Ihanan mahtava elokuva. <3 Samoin Nanni Morettin paavi-leffa Habemus papam oli mainio, teologit vinkvink. :) Kävin katsomassa ko. leffan italiaksi ranskalisilla teksteillä ja ymmärsin kaiken molempien yhteisvaikutuksesta. Vähänkö olin pollea sen jälkeen. :)
Muiden suomalaisten kanssa on tullut hengailtua paljon ja tapasin myös paikalla asuvaaa suomalaisyhteisä toissa lauantaina järjestyssä Suomi-kirkon messussa. Kyseinen messu järjestettiin ranskalaisen ev.lut. kirkon tiloissa aika lähellä Eiffel-tornia. Tilaisuus oli oikein kiva kirkkokahveineen kaikkineen. Messussa siunattiin niin pienet kuin vähän suuremmat koululaiset opin tielle ja tunnelma oli rennon riehakas. Minä sain avustaa messussa evankeliumitekstin lukijana ja ehtoollisavustajana. Teologin sydän paisui onnesta. Oli muutenkin mukavaa päästä vaihteeksi protestanttiseen messuun, vaikka katoliset seremoniat mukavia ovatkin. Protestanttinen on kuitenkin tuttua ja turvallista. :)
Ja sitten muutama hauska tarina, jotka kertovat tämänhetkiset kuulumiseni ja päällimäiset tunteeni ehkä parhaiten. Rakkaat äiti ja isi, jos luette tekstin, niin muistakaa, että olen yhä teidän pieni ja suloinen Lauranne. Tai sitten voisitte itse asiassa skipata seuraavat kappaleet kokonaan. Kiitos ja kumarrus. <3
Viimeviikon torstaina yhdistimme Euroopan kansalaisuudet ja lähdimme harjoittelijaporukalla viettämään after work -iltaa Champs Elyséesin lähellä olevaan yökerhoon. Joukoomme oli kutsuttu ihmisiä kaikista Pohjoismaista sekä Hollannista. Lopulta joukkomme koostui vain suomalaiista, ruotsalaisista ja hollantilaisista. After work tarkoitti sitä, että sisään pääsi klo 19.00 lähtien 15€ hintaan, johon kuului juomaa ja ruokaa klo 21.00 ilmaiseksi. Juoma osoittautui ihan hyväksi kuohuviiniksi jota tarjoiltiin sekalaisesta joukosta laseja. Ruoka oli pizzaa, salaattia ja kakkua, mutta itse en saanut maistettua kuin pizzaa, sillä laiskana ihmisenä en mennyt jonottamaan ruokaa ennen kuin klo 20.50. Kuudesta juomalipusta ehdin käyttää ainoastaan kolme. Muilla joukossamme oli kovempi tahti päällä ja osa ehti juomaan kaikki drinkkinsä. :) Minä en ehtinyt, kun oli muuta kivaa tekemistä. Bondasin nimittäin Hollannin toisen harjoittelijakundin kanssa ja meilla synkkasi oikein hyvin. Loppuillasta jopa niin hyvin, että päädyimme tanssilattialla pussailemaan suhteellisen kiihkeästi. Ilmeisesti vähän liian kovalla intensiteetillä, koska tarjoilija antoi meidän lopulta hienovaraisesti ymmärtää, että olisi aika vaihtaa maisemaa tai muuten maisema vaihdettaisiin puolestamme. :) Lähdimme - kumpikin omiin koteihimme! - mutta tapaamme vielä uudestaan. Pientä syysromanssia saattaa olla ilmassa siis. Pidän teidät ajan tasalla. :) Pariisihan on rakkauden kaupunki. <3
Perjantaina puolestaan päätimme mennä harjoittelijaporukalla nauttimaan klassisesti yhdet lasilliset työviikon päätteeksi läheiselle (ja jo vakipaikaksemme) muodostuneelle Le Cristal -baarin terassille. Yhdestä lasisita viiniä tuli kolme. :) Ilta päättyi kuitenkin kiltisti omaan kotiin ennen puoltayötä Place d'Italien lähellä nautitun vietnamilaisen ruoan jälkeen. Oli kiva ilta. :) Maanantaina puolestaan juhlimme Mortenin synttäreitä istumalla Seinen rannalla Ile Saint-Louisilla ja katselemalla Notre Damea ja auringonlaskua. Kesän viimeinen hellepäivä. <3 Ilta päättyi yhdentoista maissa Canal St.Martinin rannalla suklaaan, siiderin ja synttärilaulun merkeissä. Onneksi metrot kulkevat, saan olla nuori ja Pariisissa ja ympärillä on mukavia ihmisiä.:)
Ja lopuksi jälleen pieni listaus sekalaisia huomioita. Vous les goûtez bien. :) (Nyt saatte jälleen lukea äiti ja isi. :D)
*Kattila: Kiitos Sassa! <3 Sain vihdoin ja viimein astioita lainaan ja pääsen laittamaan ruokaa. Toistaiseksi tämä on jäänyt aikomusten tasolle, sillä viimeaikoina olen syönyt enemmän ulkona kuin kotona. Ja ollut enemmän ulkona kuin kotona. tarkemmin ajatellen olen viimepäivinä käynyt kotona vain nukkumassa. Onneksi en maksa paljon vuokraa. :)
*Flunssa: Taltutin sitkeän ja jokasyksyisen vihulaisen ranskalaisilla flunssalääkkeillä. Tehokkaat lääkkeet lähtevät aikanaan Suomeen mukaan. :)
*Häät: Sekulaarissa Ranskassa mennään naimisiin kaupungintalolla. Kirkollinen vihkimys on sitten erikseen, jos halutaan. Siksi lauantaisin ei välttämättä ole kirkoissa tunkua, mutta hääkansaa näkyy sitäkin enemmän eri kaupunginosien kaupungintalojen eli mairiesien edustalla. On hauska katsella arkisia askareita suorittavien pariisilaisten keskellä hääväkeä. :)
*Tikkarit liikenteessä: Koululaisten myötä liikenteeseen ovat ilmestyneet ns. tikkarimiehet ja -naiset, jotka ohjaavat liikennettä aamuisin, jotteivat lapset jää autojen alle. Ihan fiksu käytäntö Pariisin liikenneruuhkissa ja soveltavassa liikennekulttuurissa. Minäkin pääsen aamuisin koululaisten siivellä hyvin katujen yli. :)
*Temperamentti: Sitä ranskalaisilla riittää. :) Liikenteessä se näkyy tööttäyksinä ja huuteluna, jos homma ei toimi niin kuin pitää. Kerran todistin melkein tappelua, kun mopokuski ja autokuski olivat lähestulkoon toistensa kurkuissa kiinni lievän läheltäpiti-kolaritilanteen jälkeen. Torvet ympärillä soivat ja tyypit tönivät toisiaan keskellä vilkkainta aamuruuhka. La vie parisienne parhaimmillaan. :) Muuten tunteidenilmaisu kuuluu täällä asiaan spontaaneina kommentteina, olankohautuksina, vuolaana puheena jne.
*Unesco-duunini: Rakastan työtäni joka päivä enemmän. <3 Työn monipuolisuus on kaikkein parasta, sillä yksi päivä istuin kuuntelemassa tilintarkastusstandardeista ja seuraavana päivnä perehdyin Tagoran ja Nerudan runoihin. Monikielisyys on myös kivaa, samoin kansainvälinen tunnelma. Kaikkia mahdollisia kieliä pääsee puhumaan ja kuuntelemaan. Erityisen mukavaa on päästä hyödyntämään espanjan taitoja.
*Intiaanikesä: Viime viikko oli helteinen ja muutenkin syksy on tullut hitaasti. Vai mitä sanotte 30-asteen lämpötiloista lokakuun alussa. En kuitenkaan valita, sillä kesän täytyy olla edes kerran vuodessa. Syksyä on kuitenkin ilmassa ja sitä ennakoiden ostin tänään kahdet uudet kengät itselleni. Kesäkengät nimittäin vetelevät viimeisiään ja uudet tulivat siksi tarpeeseen. Pariisi tekee muuten hyvää kenkäfriikeille. Takaan, ettette poistu kaupungista tyhjin jaloin tai matkalaukuin, vaan tyhjän lompakon kanssa. ;)
*Kakka: Sain eräänä aamuna työmatkalla kirjaimellisesti pa*kaa taivaalta niskaan, kun ohi lentänyt lintu päätti helpottaa itseään ja käyttää olkapäätäni vessana. Shit happens - näemmä ihan kirjaimellisesti. :) Takkina toiminut jakku sai osumaa, mutta putsaus sujui onneksi omin voimin tiskiaineen ja pumpulin avulla. Ei tarvinnut pelätä kalliita pesulalaskuja, kun kotikonstit onneksi toimivat. In your face, pulut! Samaan tematiikkaan liittyy kauhunsekainen havaintoni, kun eräänä kauniina päivänä tajusin kodittomien käyttävän läheisen metroasemani alikulkualuetta vessanaaan. K*usta ja p*skaa oli nurkissa samoin käytettyä vessapaperia. YÖK! :( Vinkkinä Pariisin kaupungille lisätä julkisia käymälöitä katukuvaan ja tehdä jotain auttavaa suurelle kodittomien joukolle. Je vous prie!
*Maailman paras patonki: Ulosteista ruokaan, vaikka asian pitäisi mennä toisin päin. No, epäkonventionaalisuus on vain hyvästä. Täten voin ilmoittaa, että maailman parasta leipää saa Pariisista, 14.kaupunginosasta, jossa Avenue du Mainella sijaitsee ihana leipomo, jonka nimeä en kylläkään muista. Mutta paikka löytyy aika läheltä Alesian risteystä. Kokeilkaa, ette todellakaan pety.
*Oleskeluluvat: Olen monena aamuna ihmetellyt suurta väenpaljoutta 14. kauounginosan poliisilaitoksen edustalla. Paikka on työmatkani varrella ja joka aamu siellä seisoo kymmeniä ihmisiä jonossa. Olen päätellyt, että kyseessä on oleskelulupien toimipiste, sillä jonottava kansa koostuu enimmäkseen afrikkalaisista, aasialaisista ja Lähi-idän kansoista. Valkoisena ohi kulkiessani olen etnisessä vähemmistössä ja muistan joka aamu olla kiitollinen Suomen kansalaisuudesta ja EU:sta joka säästää minut ranskalaisen byrokratian kiemuroilta.
*Armeija ja poliisi: Poliisin iskujoukko ajoi eräänä kauniina päivänä aamuruuhakassa. Kymmeniä panssaroituja autoja ja maijoja oli menossa jonnekin kovaa kyytiä. Pillit eivät sentään soineet. Armeijan edustajat puolestaan partioivat museoiden ja juna-asemien luona. Gare de Montparnassella oli tänäänkin iltapäivällä konekivääripataljoona turvallisuutta takaamassa. Minua konekiväärit lähinnä kyllä kauhistuttavat. Samoin arveluttaa niitä kantavien käsien keski-ikä, joka vaikuttaisi olevan juuri ja juuri K18-ikärajan paremmalla puolella.
*Anorektikot: Olen nähnyt kaksi tällaisen diagnoosin omaavaa naista kaupungilla kulkiessani. Luurangon laihat naiset herättävät minussa kauhunsekaisia tunteita ja sääliä. Siksi en tunnekaan huonoa omaatuntoa aamucroissantista, jäätelöstä tai juustosta, vaan kiitän onneani terveellisestä suhtautumisestani ruokaan. Taistelu syömishäiriöitä vastaan ei ole leikin asia!
*Neliöt: Nämä irtoavat Pariisista alueesta riippuen joko alle 7000€ tai yli 10 000€ lähtöhintaan. Siis tuo hintahaarukka per neliömetri. Tervemenoa vain haaveet kattohuoneistosta Pariisissa!
*Buttes-aux-cailles: Hurmaava naapurikorttelini, jossa palaa ajassa taaksepäin kultaiselle 1920-luvulle. Pariisin salattau aarre. Ihanan tunnelmallinen paikka etenkin hämärällä, jolloin vanhanaikaiset katulamput sytytetään ja kengät kopisevat mukulakivillä. <3
Tässäpä tämänkertaiset seikkailut. Jatkoa seuraa pikapuolin. Pysäkää ihanina, nauttikaa syksystä ja muistakaa, että l'amour on ihana asia. Je vous aime! XXX
Syksy lähti käyntii nopeasti, sillä töissä vilkastui kertarysäyksellä. Viimeisen parin viikon aikana Unescon toiseksi korkein päättävä elin hallintoneuvosto on kokoustanut ja tekemistä on siis riittänyt. Tylsää ei ole ollut, vaan olemme Marjon (harjoittelijakollegani ja ystäväni) kanssa saaneet olla monessa mukana. Aika on kulunut hurjaa vauhtia ja on melkein vaikea uskoa, että olen ollut täällä jo kolme kuukautta. Pois en tahdo, vaikka Suomi-ikävä aika ajoin vaivaakin. Sitä lievitti kuitenkin syyskuun puolivälissä tehty pikavisiitti kotimaan kamaralle. Näin rakkaita ystäviä ja perhettä sekä sukumme uusimman tulokkaan Hiro-nimisen japaninpystykorvanpennun, joka kuuluu veljelleni ja kälylleni. Suloinen karvapallo. <3 Reissu Suomeen pirisiti ennen kaikkea henkisesti (kiitos vain ihanuudet, olette rakkaita! <3), sillä fyysisesti olin ihan kuitti kaiken reissaamisen jäljeltä. Lennot kyllä sujuivat kivuttomasti tällä kertaa suoralla yhteydellä Finnairin sinivalkoisin siivin. Anekdoottina kerrotakoon, että paluulennolla kapteenina toimi leveää savonmurretta puhuva lupsakan oloinen heppu. :)
Kotimaan matkailun ohessa piipahdin viime viikonloppuna Luxemburgissa hakemassa lopun omaisuuteni kotiin Pariisiin. Nyt maalliset omistukseni ovat vain kahdessa maassa. :) Reissu sujui kivasti ja nostalgisesti. Pariisin jälkeen Luxemburg on rauhallinen lintukoto, mutta oli kiva käydä kaupungissa tapaamassa tuttuja. Erityiskiitos Tuulialle, joka majoitti minut, Minnalle tavarasäilytyksestä ja Marjalle kyydistä juna-asemalle. Supererityiset terveiset Tuulian suloisille kissaotuksille. Nähdään ja halataan taas pian. <3 Matka Luxiin sujui nopeasti luotijunalla, johon tälllä kertaa sain edulliset liput, menopaluu oli vain 60€.Muuten aika onkin sitten vierähtänyt Pariisissa, mutta tylsää ei ole ollut. :)
Jos elämä on vilkastunut töissä, on se saanut kiireitä osakseen myös ykistyiselämässä. Marjon kanssa samaan aikaan aloitti muita harjoittelijoita, vanhoja tuttuja tietenkään unohtamatta. Olen siis saanut viime viikkoina läjän uusia tuttuja ja ystävykksiä, joiden kanssa aika on kulunut milloin terassilla, milloin syömässä tai milloin piknikillä. Tanskalaiset Unesco-harjoittelijat Morten ja Christian ovat jo vakikalustoa, samoin Suomen suurlähetystössä harjoittelijana työskentelevä Marleena ja OECD-harjoittelija Sinikukka. Myös Unescossa harjoittelijana ollutta Mariannea olen nähnyt viinilasillisten merkeissä. :) Muitakin harjoittelijoita on tullut tavattua, ennen kaikkea Pohjoismaista. Skandinaavinen yhteistyö on täällä kova juttu ja kivaa on ollut. Tanskaa en edelleenkään ymmärrä ja ruotsi on unohtunut, joten enimmäkseen englannilla mennään. Vaikka saa ranskaakin onneksi puhua. :) Puuhaa on riittänyt ja kivaa on ollut. Jos olisi SIMS-pelin hahmo, niin sosiaaliset suhteet olisivat rutkasti vihreällä. :) Leffassakin olen käynyt viisastumassa ranskan kielen suhteen ja nauttimassa kulttuurista. Suosittelen kaikille enemmän kuin lämpimästi leffaa La guerre est déclarée, jonka Ranska asettaa Oscar-ehdokkaakseen. Ihanan mahtava elokuva. <3 Samoin Nanni Morettin paavi-leffa Habemus papam oli mainio, teologit vinkvink. :) Kävin katsomassa ko. leffan italiaksi ranskalisilla teksteillä ja ymmärsin kaiken molempien yhteisvaikutuksesta. Vähänkö olin pollea sen jälkeen. :)
Muiden suomalaisten kanssa on tullut hengailtua paljon ja tapasin myös paikalla asuvaaa suomalaisyhteisä toissa lauantaina järjestyssä Suomi-kirkon messussa. Kyseinen messu järjestettiin ranskalaisen ev.lut. kirkon tiloissa aika lähellä Eiffel-tornia. Tilaisuus oli oikein kiva kirkkokahveineen kaikkineen. Messussa siunattiin niin pienet kuin vähän suuremmat koululaiset opin tielle ja tunnelma oli rennon riehakas. Minä sain avustaa messussa evankeliumitekstin lukijana ja ehtoollisavustajana. Teologin sydän paisui onnesta. Oli muutenkin mukavaa päästä vaihteeksi protestanttiseen messuun, vaikka katoliset seremoniat mukavia ovatkin. Protestanttinen on kuitenkin tuttua ja turvallista. :)
Ja sitten muutama hauska tarina, jotka kertovat tämänhetkiset kuulumiseni ja päällimäiset tunteeni ehkä parhaiten. Rakkaat äiti ja isi, jos luette tekstin, niin muistakaa, että olen yhä teidän pieni ja suloinen Lauranne. Tai sitten voisitte itse asiassa skipata seuraavat kappaleet kokonaan. Kiitos ja kumarrus. <3
Viimeviikon torstaina yhdistimme Euroopan kansalaisuudet ja lähdimme harjoittelijaporukalla viettämään after work -iltaa Champs Elyséesin lähellä olevaan yökerhoon. Joukoomme oli kutsuttu ihmisiä kaikista Pohjoismaista sekä Hollannista. Lopulta joukkomme koostui vain suomalaiista, ruotsalaisista ja hollantilaisista. After work tarkoitti sitä, että sisään pääsi klo 19.00 lähtien 15€ hintaan, johon kuului juomaa ja ruokaa klo 21.00 ilmaiseksi. Juoma osoittautui ihan hyväksi kuohuviiniksi jota tarjoiltiin sekalaisesta joukosta laseja. Ruoka oli pizzaa, salaattia ja kakkua, mutta itse en saanut maistettua kuin pizzaa, sillä laiskana ihmisenä en mennyt jonottamaan ruokaa ennen kuin klo 20.50. Kuudesta juomalipusta ehdin käyttää ainoastaan kolme. Muilla joukossamme oli kovempi tahti päällä ja osa ehti juomaan kaikki drinkkinsä. :) Minä en ehtinyt, kun oli muuta kivaa tekemistä. Bondasin nimittäin Hollannin toisen harjoittelijakundin kanssa ja meilla synkkasi oikein hyvin. Loppuillasta jopa niin hyvin, että päädyimme tanssilattialla pussailemaan suhteellisen kiihkeästi. Ilmeisesti vähän liian kovalla intensiteetillä, koska tarjoilija antoi meidän lopulta hienovaraisesti ymmärtää, että olisi aika vaihtaa maisemaa tai muuten maisema vaihdettaisiin puolestamme. :) Lähdimme - kumpikin omiin koteihimme! - mutta tapaamme vielä uudestaan. Pientä syysromanssia saattaa olla ilmassa siis. Pidän teidät ajan tasalla. :) Pariisihan on rakkauden kaupunki. <3
Perjantaina puolestaan päätimme mennä harjoittelijaporukalla nauttimaan klassisesti yhdet lasilliset työviikon päätteeksi läheiselle (ja jo vakipaikaksemme) muodostuneelle Le Cristal -baarin terassille. Yhdestä lasisita viiniä tuli kolme. :) Ilta päättyi kuitenkin kiltisti omaan kotiin ennen puoltayötä Place d'Italien lähellä nautitun vietnamilaisen ruoan jälkeen. Oli kiva ilta. :) Maanantaina puolestaan juhlimme Mortenin synttäreitä istumalla Seinen rannalla Ile Saint-Louisilla ja katselemalla Notre Damea ja auringonlaskua. Kesän viimeinen hellepäivä. <3 Ilta päättyi yhdentoista maissa Canal St.Martinin rannalla suklaaan, siiderin ja synttärilaulun merkeissä. Onneksi metrot kulkevat, saan olla nuori ja Pariisissa ja ympärillä on mukavia ihmisiä.:)
Ja lopuksi jälleen pieni listaus sekalaisia huomioita. Vous les goûtez bien. :) (Nyt saatte jälleen lukea äiti ja isi. :D)
*Kattila: Kiitos Sassa! <3 Sain vihdoin ja viimein astioita lainaan ja pääsen laittamaan ruokaa. Toistaiseksi tämä on jäänyt aikomusten tasolle, sillä viimeaikoina olen syönyt enemmän ulkona kuin kotona. Ja ollut enemmän ulkona kuin kotona. tarkemmin ajatellen olen viimepäivinä käynyt kotona vain nukkumassa. Onneksi en maksa paljon vuokraa. :)
*Flunssa: Taltutin sitkeän ja jokasyksyisen vihulaisen ranskalaisilla flunssalääkkeillä. Tehokkaat lääkkeet lähtevät aikanaan Suomeen mukaan. :)
*Häät: Sekulaarissa Ranskassa mennään naimisiin kaupungintalolla. Kirkollinen vihkimys on sitten erikseen, jos halutaan. Siksi lauantaisin ei välttämättä ole kirkoissa tunkua, mutta hääkansaa näkyy sitäkin enemmän eri kaupunginosien kaupungintalojen eli mairiesien edustalla. On hauska katsella arkisia askareita suorittavien pariisilaisten keskellä hääväkeä. :)
*Tikkarit liikenteessä: Koululaisten myötä liikenteeseen ovat ilmestyneet ns. tikkarimiehet ja -naiset, jotka ohjaavat liikennettä aamuisin, jotteivat lapset jää autojen alle. Ihan fiksu käytäntö Pariisin liikenneruuhkissa ja soveltavassa liikennekulttuurissa. Minäkin pääsen aamuisin koululaisten siivellä hyvin katujen yli. :)
*Temperamentti: Sitä ranskalaisilla riittää. :) Liikenteessä se näkyy tööttäyksinä ja huuteluna, jos homma ei toimi niin kuin pitää. Kerran todistin melkein tappelua, kun mopokuski ja autokuski olivat lähestulkoon toistensa kurkuissa kiinni lievän läheltäpiti-kolaritilanteen jälkeen. Torvet ympärillä soivat ja tyypit tönivät toisiaan keskellä vilkkainta aamuruuhka. La vie parisienne parhaimmillaan. :) Muuten tunteidenilmaisu kuuluu täällä asiaan spontaaneina kommentteina, olankohautuksina, vuolaana puheena jne.
*Unesco-duunini: Rakastan työtäni joka päivä enemmän. <3 Työn monipuolisuus on kaikkein parasta, sillä yksi päivä istuin kuuntelemassa tilintarkastusstandardeista ja seuraavana päivnä perehdyin Tagoran ja Nerudan runoihin. Monikielisyys on myös kivaa, samoin kansainvälinen tunnelma. Kaikkia mahdollisia kieliä pääsee puhumaan ja kuuntelemaan. Erityisen mukavaa on päästä hyödyntämään espanjan taitoja.
*Intiaanikesä: Viime viikko oli helteinen ja muutenkin syksy on tullut hitaasti. Vai mitä sanotte 30-asteen lämpötiloista lokakuun alussa. En kuitenkaan valita, sillä kesän täytyy olla edes kerran vuodessa. Syksyä on kuitenkin ilmassa ja sitä ennakoiden ostin tänään kahdet uudet kengät itselleni. Kesäkengät nimittäin vetelevät viimeisiään ja uudet tulivat siksi tarpeeseen. Pariisi tekee muuten hyvää kenkäfriikeille. Takaan, ettette poistu kaupungista tyhjin jaloin tai matkalaukuin, vaan tyhjän lompakon kanssa. ;)
*Kakka: Sain eräänä aamuna työmatkalla kirjaimellisesti pa*kaa taivaalta niskaan, kun ohi lentänyt lintu päätti helpottaa itseään ja käyttää olkapäätäni vessana. Shit happens - näemmä ihan kirjaimellisesti. :) Takkina toiminut jakku sai osumaa, mutta putsaus sujui onneksi omin voimin tiskiaineen ja pumpulin avulla. Ei tarvinnut pelätä kalliita pesulalaskuja, kun kotikonstit onneksi toimivat. In your face, pulut! Samaan tematiikkaan liittyy kauhunsekainen havaintoni, kun eräänä kauniina päivänä tajusin kodittomien käyttävän läheisen metroasemani alikulkualuetta vessanaaan. K*usta ja p*skaa oli nurkissa samoin käytettyä vessapaperia. YÖK! :( Vinkkinä Pariisin kaupungille lisätä julkisia käymälöitä katukuvaan ja tehdä jotain auttavaa suurelle kodittomien joukolle. Je vous prie!
*Maailman paras patonki: Ulosteista ruokaan, vaikka asian pitäisi mennä toisin päin. No, epäkonventionaalisuus on vain hyvästä. Täten voin ilmoittaa, että maailman parasta leipää saa Pariisista, 14.kaupunginosasta, jossa Avenue du Mainella sijaitsee ihana leipomo, jonka nimeä en kylläkään muista. Mutta paikka löytyy aika läheltä Alesian risteystä. Kokeilkaa, ette todellakaan pety.
*Oleskeluluvat: Olen monena aamuna ihmetellyt suurta väenpaljoutta 14. kauounginosan poliisilaitoksen edustalla. Paikka on työmatkani varrella ja joka aamu siellä seisoo kymmeniä ihmisiä jonossa. Olen päätellyt, että kyseessä on oleskelulupien toimipiste, sillä jonottava kansa koostuu enimmäkseen afrikkalaisista, aasialaisista ja Lähi-idän kansoista. Valkoisena ohi kulkiessani olen etnisessä vähemmistössä ja muistan joka aamu olla kiitollinen Suomen kansalaisuudesta ja EU:sta joka säästää minut ranskalaisen byrokratian kiemuroilta.
*Armeija ja poliisi: Poliisin iskujoukko ajoi eräänä kauniina päivänä aamuruuhakassa. Kymmeniä panssaroituja autoja ja maijoja oli menossa jonnekin kovaa kyytiä. Pillit eivät sentään soineet. Armeijan edustajat puolestaan partioivat museoiden ja juna-asemien luona. Gare de Montparnassella oli tänäänkin iltapäivällä konekivääripataljoona turvallisuutta takaamassa. Minua konekiväärit lähinnä kyllä kauhistuttavat. Samoin arveluttaa niitä kantavien käsien keski-ikä, joka vaikuttaisi olevan juuri ja juuri K18-ikärajan paremmalla puolella.
*Anorektikot: Olen nähnyt kaksi tällaisen diagnoosin omaavaa naista kaupungilla kulkiessani. Luurangon laihat naiset herättävät minussa kauhunsekaisia tunteita ja sääliä. Siksi en tunnekaan huonoa omaatuntoa aamucroissantista, jäätelöstä tai juustosta, vaan kiitän onneani terveellisestä suhtautumisestani ruokaan. Taistelu syömishäiriöitä vastaan ei ole leikin asia!
*Neliöt: Nämä irtoavat Pariisista alueesta riippuen joko alle 7000€ tai yli 10 000€ lähtöhintaan. Siis tuo hintahaarukka per neliömetri. Tervemenoa vain haaveet kattohuoneistosta Pariisissa!
*Buttes-aux-cailles: Hurmaava naapurikorttelini, jossa palaa ajassa taaksepäin kultaiselle 1920-luvulle. Pariisin salattau aarre. Ihanan tunnelmallinen paikka etenkin hämärällä, jolloin vanhanaikaiset katulamput sytytetään ja kengät kopisevat mukulakivillä. <3
Tässäpä tämänkertaiset seikkailut. Jatkoa seuraa pikapuolin. Pysäkää ihanina, nauttikaa syksystä ja muistakaa, että l'amour on ihana asia. Je vous aime! XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti