Bonsoir, mes cheris! Jälleen kerran yritän ottaa menetettyä aikaa kiinni ja raportoida lokakuun lopun ja marraskuun alun tapahtumista, tarkemmin sanottuna Unescon 36. yleiskokouksesta. Kerrottavaa on jälleen kerran kertynyt roppakaupalla, joten etenen tarinassa temaattisesti uutistulvaa helpottaakseni. Toivottavasti tykkäätte kuulumisistani. :) Alors, on-y-va! :)
Yleiskokous töissä: herra ministeri, Palestiina ja Suomi
Unescon 36. yleiskokous alkoi tiistaina 25. lokakuuta 2011. Päivän (ja koko kokouksen ohjelmassa) oli runsaasti puheita eri kielillä. Avajaistilaisuuden kohokohta oli Bahamasaarten suurlähettilään Davidson Hepburnin avajasipuheenvuoro, jonka päätteeksi tuo charmantti ja samettiääninen herra vetäisi lonkalta oman tulkintansa Paul Ankan ikivihreästä "My Way". Palkinnoksi esityksestään kypsään ikään ehtinyt ja sulavakäytöksinen herrasmies sai raikuvat aplodit ja useammatkin vislaukset (itsekin hihkuin yleisölehterillä ääneni käheäksi :D). Iltapäivän puheenvuorojen aikani melkein nukahdin, sillä puheet olivat hiukan pitkäpiimäisiä. Onneksi sain käyttää Meksikon kollegaani Arieta - joka on oikein mukava kundi - tyynynä. :)
Omien työtehtävieni osalta yleiskokous toi mukavaa vaihtelua arkiseen aherrukseen. Pieni toimistomme kuhisi porukkaa Suomesta ja pääsimme tapaamaan kotimaan ihmisten lisäksi väkeä ympäri maailman. Yleiskokouksen aikana perustyöni oli istua kokouksissa aina halutessani tai esimiesteni pyynnöstä. Pääsin usempaankin otteeseen istumaan Suomen kyltin takana ja siten edustamaan rakasta isänmaata Unescossa. Minusta otettiin myös virallisia valokuvia Suomea edustaessani, joten todistusaineistoa kunniatehtävästä on olemassa. :) Itse istunnot tai kokoukset, joissa olin kuuntelemassa eivät aina olleet aihepiireiltään tai ulosanniltaan kovin kiinnostavia, mutta joukkoon mahtui myös muutamia helmiä. Lisäksi oli hienoa päästä näkemään aitiopaikalta, kuinka kansainvälisen järjestön kokouspolitiikka toimii ja kuinka Unescon arki lopulta oikein pyörii. Kohokohtia oli istua Suomen kyltin takana kuuntelemassa lukuisten eri maiden ministereiden puheita ja nähdä Bulgarian ja Indonesian presidentit ihkaelävinä puhujalavalla edessäni. Mahtuipa joukkoon myös yksi kuninkaallinen, kun Saudi-Arabian kuningashuoneen jäsen ja maan opetusministeri piti puheensa. Teologeille muuten tiedoksi, että useammassakin puheessa vilahti Jumala aina aika ajoin. Varsinkin useat muslimienemmistöisten maiden edustajat aloittivat puheensa viittaamalla "Allahiin". Tämän kiinnostavan huomion tein puheita sivukorvalla kuunnellessani ja tietoa suodattaessani. :)
Yleiskokous ei vaikuttanut Unescon arkeen juuri muuten kuin moninkertaistamalla talossa pyörivien ihmisten määrän. Lisäksi turvatoimet kiristyivät, sillä kokoussaleihin ei pääsyt sisälle kuin virallisella kulkuluvalla. Ministerien ja presidenttien vierailujen aikana turvatoimet olivat niin tiukat, että koko Unescon edusta oli eristetty ja paikalla oli poliisivalvonta. Yleisesti ottaen kokous kuitenkin sujui rauhallisesti, mutta kaiketi turvatoimet ovat aina hyvästä. Yhden kerran näin mielensosituksen Unescon edustalla koskien joko Palestiinaa tai Libyaa. Paikalla metelöinyt väkijoukko oli kuitenkin pieni ja meininki rauhallinen. Poliisit olivat kuitenkin valmiusasemissa ja yli kaksimetrinen rynnäkkövarusteissa ollut poliisiherra oli aika pelottava ilmestys pienestä suomalaistytöstä.
Suomalaisittain Unescon yleiskokouksen tärkein hetki oli kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäen paripäiväinen visiitti Unescoon. Ministeri piti Suomen puheenvuoron muiden ministerien joukossa ja edusti maatamme muutenkin muutaman päivän vierailunsa ajan. Muiden pohjoismaiden ministerit olivat täällä samaan aikaan käymässä ja sain verestää ruotsin kielen taitojani heidän kaikkien edessä. Joudin (tai siis sain) nimittäin pitää lyhyen puheenvuoron Unescon Nuorisofoorumista Pohjoismaiden aamukokouksessa, jossa paikalla oli ministeri Arhinmäen lisäksi ministereitä niin Norjasta, ruotsista kuin Tanskastakin. Pidin lyhyen puheeni på svenska ja sain siitä (selkeydestä ja ulosannista) kiitosta mm. Ruotsin demokratia- ja Eurooppa-ministeri Birgitta Ohlssonilta. Olo oli aika pollea tämän jälkeen. :)
Ministerin kiireiden kanssa vierähti kokouksesta muutama päivä, sillä ohjelmaan kuului myös vierailu Suomen Unesco-suurlähettilään residenssiin lounaalle. Olen nyt siis lounastanut yhdessä ministerien ja muiden isojen kihojen kanssa. Matka lounaalle tosin taittui asemaani sopivasti metrolla (muut menivät autonkuljettajien kyydillä minua, Marjoa ja Miikaa lukuunottamatta). :) Illalla vuorossa oli puolestaan pohjoismaiden yhteinen illanvietto, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ministerivierailun lisäksi yleiskokouksesta jäi päällimäisenä mieleen kysymys Palestiinan Unesco-jäsenyydestä. Kuten varmasti (ja toivottavasti) tiedätte, Unescon jäsenmaat hyväksyivät yleiskokouksessaan Palestiinan Unesco-jäsenyyshakemuksen selkeällä äänten enemmistöllä. Kysymys Palestiinan jäsenyydestä meni siis äänestykseen, jota minäkin olin yleiskokouksen täysistunnossa seuraamssa. Paikalla oli poliitikkojen lisäksi myös siviilejä sekä runsaasti median edustajia. Olo oli aika hieno, kun sai olla paikalla todistamassa historiaa - Unesco nimittäin tunnustaa jäsenyyden myötä Palestiinan valtiona. Tunnelma äänestyksessä muistutti futisottelua, eläköönhuudot ja buuaukset kaikuivat salissa ja aplodeja tuli joka väliin. Lopputuloksena (ja yleisön riemuksi) Palestiina hyväksyttiin Unescon jäsenmaaksi, mikä on hieman ongelmallista. Palestiinahan ei ole saanut virallista valtion asemaa eikä ole myöskään YK:n jäsen (vaikka asia on kovasti vireillä rapakon takana). Palestiinan Unesco-jäsenyys on kiinnostava maailmanpoliittinen kysymys, sillä se aiheuttaa päänvaivaa paitsi Israelille ja Yhdysvalloille myös Palestiinalle itselleen ja ennen kaikkea Unescolle. Järjestön budjetista nimittäin lähti leijonan osa kävelemään Palestiinan jäsenyyden hyväksymisen myötä, koska Yhdysvaltojen lainsäädäntö (siis oikeasti!) kieltää maata anatamasta rahaa järjestölle/taholle, joka hyväksyy Palestiinan jäsenekseen. Näin siis Palestiinalaisten riemua seurasi ankea herääminen Unescon kassan kumisevaan tyhjyyteen. Aika (ja Luoja) näyttäköön, miten järjestön tulevaisuuden käy. Kiinnostava kokemus yhtäkaikki ja olen onnellinen sekä etuoikeutettu, kun sain olla mukana todistamassa käännekohtaa Unescon historiassa.
Yleiskokous vapaalla: Ilmaista ruokaa & juomaa, uusia kokemuksia ja ennen kaikkea ihmisiä
Töiden vastapainonan Unescon yleiskokous tarjosin mielekkäitä vapaa-ajan rientoja. Tapana nimittäin on, että useat Unescon jäsenmaat järjestävät vastaanottoja tai illanviettoja, jonne muiden maiden edustajat ovat tervetulleita syömään, juomaan ja seurustelemaan. Minulle ja Marjolle tämä tarkoitti ainutlaatusita tilaisuutta päästä herkuttelemaan ilmaiseksi, juomaan ilmaista shamppanjaa ja tapaamaan tuttuja sekä solmimaan uusia tuttavuuksia. Kahteen ja puoleen viikkoon mahdutimme mukaan 16 eri illanviettoa, joista suurin osa vietettiin Unescon päärakennuksen seitsemännen kerroksen ravintoloissa. Sieltä on huikeat näkymät Pariisiin ja etenkin Eiffel-tornille. Illanviettojen yhteenveto (jäsenneltynä järjestävän maan tai tahon mukaan) on tämän kappaleen aiheena ja luvassa on kertaus viimeisten viikkojen rillutteluista ja yöjuoksuista. Olkaapa siis hyvät. :)
* Thaimaa: Tämä oli illanvietoista ensimmäinen ja sujui rauhallisissa tunnelmissa. Ruoka oli thaimaalaista, viini hyvää ja kotiinviemisinä mukaan lähti silkkihuivi. Ohjelmaakin paikalla oli, mutta kukaan ei jaksanut keskittyä puheisiin tai thaitanssiin. Kokkareiden tarkoitushan on syöttää ja juottaa ihmisiä, puheista viis.
* Indonesia: Paikallista ruokaa ja juomaa sekä paljon tuttuja - enimmäkseen harjoittelijakollegeoita.
* Mauritania: Katso edellinen kohta.
* Open UNESCO -näyttelyn avajaiset: En saanut ruokaa, mutta ilmaista shamppanjaa sekä kunnian ja ilon kertoa Suomen koulujärjestelmästä perulaiselle opettajalle ja meksikolaiselle rehtorille. Puhuin herrojen (ja heidän rouviensa) kanssa espanjaa kaksi tuntia putkeen ja vanhemmat herrasmiehet olivat tästä kovin ilahtuneita. Jälkeenpäin sain Miikalta kuittailua rakkaudestani vanhempiin espanjankielisiin herroihin. :)
* Pohjoismaat: Tällä vastaanotolla olin perinaatteessa töissä, mutta se estänyt minua nauttimasta lasia - tai paria - shamppanjaa. Juhlat olivat oikein onnistuneet, sillä ravintola oli täynnä väkeä ja vieraat viihtyivät juhlissa yömyöhään saakka nauttien pohjoismaisia herkkuja (karjalanpiirakat ja piparit, nam! <3) sekä ilmaista juomaa. Olimme kutsuneet paikalle tuttujamme, joita joukossa olikin mukavasti. Tapaamistani ihmisistä herttaisin oli Vatikaanin Unesco-edustaja Monsignore Follo, jonka kanssa keskustelin italiaksi. Sain herralta muistoksi Neitsyt Mariaa ja paavi Johannes Paavali II kuvaavan riipuksen, jonka tosin myöhemmin hukkasin. Monsignore oli myös kovasti kiinnostunut teologian opinnoistani ja menoa ei haitannut, vaikka kerroin olevani protestantti. Siunattu ekumenia! Muita uusia tuttavuuksia olivat Belgian harjoittelijat sekä ex tempore -esittäytyminen (Sinikukan yllytyksestä) maailmanperintösektorilla työskentelevälle brittipojalle nimeltään Robert Mann.
* Commonwealth of Great Britain: Koko yleiskokouksen parhaimmat sapuskat! Ruokaa oli kaikista brittiläisen kansanyhteisön jäsenmaista ja herkullisimpia olivat tuoreet hedelmät. Näillä kokkareilla Marjo ja minä törmäsimme (tai meidät esiteltiin) eräälle ranskalaiselle snobille, joka teki jotain turvamieshommia presidentti Sarkozylle. Kundi oli ärsyttävän ylenkatseinen ja poliittisesti kovin oikealla (mikä on tietenkin sallittua). Snobi asenne kuitenkin nosti karvat pystyyn.
* Libya: Maa juhli Gaddafin lähtöä ja järjesti pienimuotoisen vastaanoton Unescon alakerrassa. Tarjolla oli ruokaa ja alkoholitonta juomaa muslimiperinteen hengessä.
* Curaçao: Paras meno ja meininki, sillä tämä pieni Hollannille kuuluva Karibian saari sai yleiskokouksen aikana virallisen Unescon jäsenmaan aseman. Tätä juhlittiin vastaanotolla tanssimalla karibialaistansseja ja kohottelemalla maljoja.
* Etelä-Korea: Ruoka oli ihan maukasta ja juoma alkoholillista. Vastaanoton kohokohta oli kuitenkin keskusteluni Bahaman suurlähettilään Davidson Hepburnin kanssa. Kyseinen herra siis lauloi My Way -kappaleen yleiskokouksen avajaisissa ja omaa maailman ihanimman ja seksikkäimmän äänen. Herra on jo lähes 80-vuotias, mutta oikein charmantti, komea ja kohtelias. Keräsin rohkeuteni ja menin juttelemaan hänelle. Puhuimme ainakin kaksi minuuttia ja hän vastaili kiitoksiini laulusta kohteliaasti jumalaisella äänellään. Ilmeisesti jäin hänen mieleensä, sillä kohdatessamme viikkoa myöhemmin Unescon aulassa hän tervehti minua. Davidson, I love you! <3
* Japani: Ainota kokkareet, joihin emme yrityksistä huolimatta päässeet. Japanilaisen kohteliaasti ja tarkasti sisäänpääsymme evättiin ovella, koska meillä ei ollut kutsuja mukana.
* Oman: Eksoottista ruokaa eksoottisesta maasta. Muistoksi mukaan lähti Omania käsittelevä ja esittelevä kirja.
* Malawi: Olin näissä juhlissa yhdessä Marjon ja poikaystävänsä Geoffreyn kanssa. Ennen kuin pääsimme sisään jouduimme esittäytymään kultakäätyiselle lakeijalle, joka ilmoitti meidät madame suurlähettiläälle, jota sitten kättelimme. Myös ranskalainen Geoffrey meni osana Suomen delegaatiota. :) Ruokaa ja juomaa oli kutsuilla yllinkylin ja tuttujakin pyöri joukossa. Ainoat kemut, joissa ruokaa jäi reilusti yli. Jos olisi ollut muovipussi mukana olisin hamstrannut ruokaa kotiinviemisiksi. :)
*ASPAC (Asia-Pacific -maiden yhteisvastaanotto): Aasialaista ruokaa kaikkialta mantereelta. Eksoottisin ruoka oli pohjois-korealainen nuudelipaistos - ei varmasti tule enää koskaan syötyä pohjois-korealaista ruokaa. Juoma loppui näillä kekkereillä kesken ja muutenkin homma laitettiin pakettiin kauhean aikaisin. Miinuksia tulee lisäksi jälkiruoan puutteesta.
* Nigeria: Ruoka oli jännittävää ja juomaa riitti pidempään kuin ASPAC-kokkareilla. Jatkoille lähdettiin Unescon pohjakerrokseen kokoussali XII naapuriin, jossa oli "salakapakkabileet" ja elävää musiikkia. Kuka sanoi, että työpaikallaan voi juhlia? :)
* Tanska: Vastaanotto pohjoismaalaisille suurlähettilään residenssissä. Rento tunnelma, herkullinen ruoka ja keskustelua molemmilla kotimaisilla kielillä sekä englanniksi.
* Groupe francophone (Unescon ranskankielisten jäsenmaiden yhetisvastaanotto): Viimeiset viralliset Unescon tiloissa järjestetyt kutsut. Shamppanjaa, alkupaloja ja jopa jälkiruokaa. Aika vierähti nopeasti ihanien hollantilaisten harjoittelijakollegoiden kanssa jutellessa. Loppuillasta päädyin minut pokanneen etelä-afrikkalaisen kundin matkaan juomaan viiniä kläheisen baarin terassille. Pistin miehen tietenkin maksamaan kestityksen. :) Paras pokaus ikinä, sillä keskustelu alkoi Nokiasta ihan ohimennen. Nokia todellakin connecting people! :) Mitään ihmeellistä - pientä pussailua - lukuunottamatta ei tapahtunut, mutta kutsu kyläillä Etelä-Afrikassa on voimassa. :)
* Ranskan ulkoministeriö: Marjon ja minun edustusuran huipentuma. Kutsu Ranskan ulkoministerin vastaanotolle tuli itseasiassa Suomen Unesco-suurlähettiläälle, mutta hän tai lähin esimiehemme Kirsi ei ollut halukas menemään juhliin. Niinpä Marjo ja minä kysyimme, voisimmeko yrittää mennä juhliin "kuokkimaan" kutsukortin kanssa. Meille näytettiin edustustostamme vihreää valoa ja pienen ehostuskierroksen jälkeen - uusi hame H&M:lta ja siistimmät sukkahousut supermarketista - suuntasimme kulkumme ulkoministeriön tiloihin. Palais des Affaires étrangers (ulkoministeriön hulppeat tilat Seinen rannalla sijaitsevassa "palatsissa") oli todellakin näkemisen arvoinen ja pääsimme kutsua näyyttämällä ilman ongelmia sisään. Siellä sitten seisoimme ainoina harjoittelijoina diplomaattien, Unescon pääjohtajan ja Ranskan ulkoministerin Alain Juppén kanssa samoilla kutsuilla ja joimme shamppanja sekä söimme pikkusuolaista ja -makeaa tarjottavaa Ranskan valtion laskuun. Hieno,ainutlaatuinen ja ikimuistoinen lopetus kutsuilla juoksemiselle. :)
SUMMA SUMMARUM: Vajaat kolme viikkoa ilmaista ruokaa ja juomaa (etenkin shamppanjaa) Pariisin kattojen yllä oli unohtumaton kokemus. En jaksaisi koko ajan tällaista elämää, mutta ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista tänä syksynä. Hauskanpitoa ja uusia ihmisiä, joten valittaa ei voi. Merci Unesco! <3
TOIMITTAJAN HUOMIO: Rakkaat suomalaiset lukijani seuraavat anekdootit paitsi kertovat paisuneesta egostani ovat muistutus siitä, että kohteliaisuus ja vilpittömyys ovat paitsi sallittuja, myös piristävät mieltä ja tuovat iloa elämään.
Tarina on siis maailmani navasta eli minusta itsestäni. Kuluneiden kolmen viikon aikana sain nimittäin useammin kuin kerran kauniita sanoja ja kohteliaisuuksia osakseni. Tarkemmin ajatellen minua ei varmaan koskaan ole yhtä monta kertaa kehuttu kauniiksi, ihanaksi ja upeaksi kuin tämän syksyn ja erityisesti yleiskokouksen aikana. Ottakaamme siis opiksemme, sillä kauniit sanat tuovat valaisevat päivää kummasti syksyn ja arjen harmaudessa. Tässä muutama esimerkki:
* Nuorisofoorumi: Satunnaiset ihmiset tulivat juttelemaan - sekä miehet että naiset - ja kehuivat minua kauniiksi, ihanaksi ja söpöksi. Mieleeni jäi erityisesti joku henkilökuntaan kuulunut karibialainen kundi foorumin täysistunnon tauolla sanoessaan "You are so very beautiful.". Lisäksi quebeciläinen valokuvaaja, joka otti minusta poseerauspotretin Quebec-taustaa vasten, totesi kehitettyä kuvaani etsiessään, ettei koskaan unohda kauniita ihmisiä. Hymy oli herkässä koko loppupäivän. :)
* Yleiskokous: Olimme kahvilassa Marjon kanssa kahvilla, kun viereen tullut somalialainen mies kehui kauniin suomen kielen maasta taivaisiin. Pohjoismaiden vastaanotolla uusi kampaukseni ja Vilan pikkumustani saivat myönteistä palautetta. Etelä-afrikkalainen pokaajani puolestaan oli sitä mieltä, että olen "gorgeous". Vaikea olla olematta hyvällä tuulella, kun saa kohteliaisuuksia osakseen. :)
* Vapaalla: Säästin parhaan viimeiseksi. Olimme juhlimassa halloweenia baarissa ja pöytäämme palvellut tarjoilija kommentoi kuin ohimennen Arielle ranskaksi minua osoittaen (kuulin keskustelun siis sivukorvalla) "Elle est très belle." (= Hän on hyvin kaunis.) Arien vastaus oli: "Oui, je sais." (= Kyllä, tiedän sen.) Tämä keskustelu sai minut melkein punastelemaan, sillä se tuli ihan sivusta ja yllätyksenä. Tunsinkin itseni kauniiksi tämän jälkeen.
Mitä siis haluan näillä hyvin egosentrisillä jorinoilla sanoa? Yksinkertaisesti: Rakkaat suomalaiset, älkäämme pelätkö avata suutamme ja sanoa kauniita asioita toisillemme. Näin tekemällä saatamme pelastaa jonkun päivän, tuomme iloa lähimmäistemme elämään ja valaisemme maailmaa kummasti. Kohteliaisuus on hyve, jota ei tarvitse pitää vakan alla. Jos jollakulla on kauniit vaatteet, ihanat hiukset, upeat silmät tai jotain muuta kehuttavaa, niin herranen aika kehutaan heitä ja sanotaan kauniita asioita. Vilpittömyys ja kauniit sanat eivät maksa mitään, vaan päinvastoin tuottavat moninkertaista iloa. Amen.
Elämää yleiskokouksen ohessa: Kurpitsajuhla, flunssa ja ikuistetut hetket
Vaikka yleiskokouksen aikana suurin osa päivistä kului töissä tai työpaikalla, niin vapaa-ajallakin ehti olla tekemistä, kokemista ja näkemistä. Mieleeni jäi erityisesti halloweenin vietto, joka tapahtui virallista halloweenia edeltävänä lauantaina. Kokoonnuimme harjoittelija- ja kaveriporukalla Marjon lähelle 11. kaupunginosaan syömään italialaiseen ravintolaan (ruoka oli supernamia! <3) ja jatkoimme iltaa läheisessä baarissa. Ravintolassa oli mukava brittiläinen tarjoilijatyttö, jonka kanssa juttelin Lontoosta. Baarissa puolestaan pidimme kivaa kansainvälisellä porukalla ja kilistelimme laseja kurpitsajuhlan kunniaksi. Minä jatkoin iltaa baarista poistuttuani vielä Republiquen lähellä jossain lattariklubilla Arien kanssa. Ilta venähti niin myöhäiseksi, lähdin klubilta klo 02.30, että en ehtinyt viimeiseen metroon. Matka Republiquelta kotiini on noin kuusi kilometriä ja tuon matkan kävelin aamuyöllä kiltisti, koska en saanut taksia. Tunnin kävely öisessä Pariisissa oli kokemus sinänsä ja suhteellisen turvallinen, sillä kuljin homobaareistaan tunnetun Maraisin alueen läpi. Ajattelin, että tuolla alueella riski joutua raiskatuksi (rikos, jota pelkään ryöstämistä enemmän yksin yöllä liikkuessani) on pienempi kuin jossain muualla ja siksi kävelin sitä kautta. Loppukotimatkani taas kulkee turistialueen poikki ja siellä on poliiseja kaikkialla, joten siksikään matka halki aamuöisen Pariisin ei pelottanut lainkaan. Sen sijaan Pariisin kauneus näyttäytyi uudessa valossa kulkiessani ohi valaistun Notre Damen katedraalin tai ylittäessäni Seinen Eiffel-tornin loisteessa. Paris, je t'aime. <3
Ikävämpi muisto yleiskokouksen ajalta on sitkeä flunssa, joka vaivaa vieläkin. Olin pitkästä aikaa oikein kunnolla kipeä, sillä minulle nousi kuumetta. Yhden työpäivän käytinkin sairastamiseen, mutta onneksi flunssa ei vienyt kaikkea kuntoa, hiljensi tahtia vain hiukan. Flunssa-aalto iski muihinkin, sillä myöhemmin Marjo sairastui ja Nuorisofoorumiin Suomesta tullut Miika sai tartunnan myös. Miikan viimeisenä Pariisin iltana olimme ulkona syömässä sushia ja köhimme kilpaa keskustelun lomassa. Ravintolan muut asiakkaat eivät olleet käytöksestämme kovin iloisia. :) Samana iltana löysin muuten oluen ilot, kun maistoin valkoista olutta (bière blanche) Odéonin lähellä sijaitsevassa kanadalaisessa urheilubaarissa. Oli hyvää. :) Sen jälkeen oluenmaisteluni on jatkunut ja olen tennyt tuttavuutta myös vadelma- ja kirsikkaoluiden kanssa. Herkullisia molemmat, vaikka viini onkin edelleen numero yksi suosikkijuomieni listalla. :)
Pysyvin muisto yleiskokouksesta oli kuitenkin esimieheni Kirsin meille kaikille lahjoittama valokuva. Kirsin toiveesta otatimme pienen toimistomme väestä (Marjo, minä, Kirsi ja assistenttimme Marja) virallisen yhteispotretin Unescon valokuvaajilla. Kirsi yllätti meidät kuvauksen jälkeisenä päivänä, sillä aamulla työpöydiltämme löytyi otatettu valokuvamme kauniisti kehystettynä ja kuvatekstillä varustettuna. Kyyneleet ihan nousivat silmiin liikutuksesta ja eleen hienoudesta. Yleiskokousmuistot säilyvät varmasti mielessäni aina, mutta on hienoa omistaa jotakin pysyvää muistona ikimuistoisesta syksystä ja ajastani Unescolla. Tässäpä muisto vielä ihan konkreettisena:
Yleiskokoksen päätös: Sauna ja kattobileet
Yleiskokousen viimeisenä päivänä, joka oli torstai 10. marraskuuta eli kunnianarvoisan tohtori Martti Lutherin ja kaikkien muiden Marttien muistopäivä, kokoustettiin pitkän kaavan mukaan, sillä päätössessio venähti kuuden tunnin mittaiseksi. Minä en kuitenkaan ollut tuota istuntoa kuuntelemassa, sillä vaihdoin kokouksesta vapaalle ja lähdin Suomen suurlähetystön tiloihin saunomaan. Suurlähetystössä on siis kellarissa oikein upeat saunatilat, joita suurlähetystön henkilökunta saa käyttää. Suurlähetystössä harjoittelussa olevan Marleenan suhteilla pääsimme saunomaan ja nauttimaan ihanista löylyistä.
Sauna oli taivaallinen ja rentouttava kokemus, jonka voimin jaksoin vielä palata työpaikalle ja juhlia Unescon 36. yleiskokouksen päättymistä Pariisin kattojen tasalla. Bileet järjestettiin Unescon seitsemännen kerroksen ravintolassa, joka juhlia varten oli muutettu diskoksi. Musiikki vaihteli teknojumputuksesta ikivihreisiin diskoklassikoihin (BeeGeesin Stayin' Alive) ja europoppiin DJ:n pannessa parastaan. Juhlien ihanuus oli kuitenkin ravintolan suuri parveke, josta avautui näkymä öiseen Pariisiin ja viereiseen Eiffel-torniin, joka oli puoliksi sumun peitossa. Sumu oli harvinainen ja kiehtova ilmiö, jota moni ihasteli - minäkin tottakai. Niin myös parvekkeella vieressäni seisonut herrasmies, joka paljastui ammattivalokuvaajaksi. Hän tahtoi ikuistaa minut kuviinsa valokuvaamalla sivuprofiiliani vasten sumussa kylpevää öistä Pariisia. Kuvista tuli ilmeisen onnistuneita, sillä herra kiitteli poseeraustani vuolassanaisesti. :)
Ehdin myös näissä juhlissa jutella pitkästä aikaa taannoisen treffiseuralaiseni Navidin kanssa. Romanssimme on siis onnellisesti kuollut ja kuopattu ja nykyisin olemme hyviä ystäviä. Iloa elämään toivat myös muut tutut, joiden kanssa sain vaihtaa kuulumisia. Muuten bileet sujuivat rauhaisasti ja vailla kommelluksia. Näin tuttuja, join mukanani tuoman oluen (koska en halunnut maksaa kalliista juomista ja koska olin seuraavana päivänä töissä), tanssin villisti ja poistuin keskiyön jälkeen kotiin nukkumaan. Yleiskokous päättyi epävirallisen virallisesti näihin kuviin ja tunnelmiin.
Yleiskokous töissä: herra ministeri, Palestiina ja Suomi
Unescon 36. yleiskokous alkoi tiistaina 25. lokakuuta 2011. Päivän (ja koko kokouksen ohjelmassa) oli runsaasti puheita eri kielillä. Avajaistilaisuuden kohokohta oli Bahamasaarten suurlähettilään Davidson Hepburnin avajasipuheenvuoro, jonka päätteeksi tuo charmantti ja samettiääninen herra vetäisi lonkalta oman tulkintansa Paul Ankan ikivihreästä "My Way". Palkinnoksi esityksestään kypsään ikään ehtinyt ja sulavakäytöksinen herrasmies sai raikuvat aplodit ja useammatkin vislaukset (itsekin hihkuin yleisölehterillä ääneni käheäksi :D). Iltapäivän puheenvuorojen aikani melkein nukahdin, sillä puheet olivat hiukan pitkäpiimäisiä. Onneksi sain käyttää Meksikon kollegaani Arieta - joka on oikein mukava kundi - tyynynä. :)
Omien työtehtävieni osalta yleiskokous toi mukavaa vaihtelua arkiseen aherrukseen. Pieni toimistomme kuhisi porukkaa Suomesta ja pääsimme tapaamaan kotimaan ihmisten lisäksi väkeä ympäri maailman. Yleiskokouksen aikana perustyöni oli istua kokouksissa aina halutessani tai esimiesteni pyynnöstä. Pääsin usempaankin otteeseen istumaan Suomen kyltin takana ja siten edustamaan rakasta isänmaata Unescossa. Minusta otettiin myös virallisia valokuvia Suomea edustaessani, joten todistusaineistoa kunniatehtävästä on olemassa. :) Itse istunnot tai kokoukset, joissa olin kuuntelemassa eivät aina olleet aihepiireiltään tai ulosanniltaan kovin kiinnostavia, mutta joukkoon mahtui myös muutamia helmiä. Lisäksi oli hienoa päästä näkemään aitiopaikalta, kuinka kansainvälisen järjestön kokouspolitiikka toimii ja kuinka Unescon arki lopulta oikein pyörii. Kohokohtia oli istua Suomen kyltin takana kuuntelemassa lukuisten eri maiden ministereiden puheita ja nähdä Bulgarian ja Indonesian presidentit ihkaelävinä puhujalavalla edessäni. Mahtuipa joukkoon myös yksi kuninkaallinen, kun Saudi-Arabian kuningashuoneen jäsen ja maan opetusministeri piti puheensa. Teologeille muuten tiedoksi, että useammassakin puheessa vilahti Jumala aina aika ajoin. Varsinkin useat muslimienemmistöisten maiden edustajat aloittivat puheensa viittaamalla "Allahiin". Tämän kiinnostavan huomion tein puheita sivukorvalla kuunnellessani ja tietoa suodattaessani. :)
Yleiskokous ei vaikuttanut Unescon arkeen juuri muuten kuin moninkertaistamalla talossa pyörivien ihmisten määrän. Lisäksi turvatoimet kiristyivät, sillä kokoussaleihin ei pääsyt sisälle kuin virallisella kulkuluvalla. Ministerien ja presidenttien vierailujen aikana turvatoimet olivat niin tiukat, että koko Unescon edusta oli eristetty ja paikalla oli poliisivalvonta. Yleisesti ottaen kokous kuitenkin sujui rauhallisesti, mutta kaiketi turvatoimet ovat aina hyvästä. Yhden kerran näin mielensosituksen Unescon edustalla koskien joko Palestiinaa tai Libyaa. Paikalla metelöinyt väkijoukko oli kuitenkin pieni ja meininki rauhallinen. Poliisit olivat kuitenkin valmiusasemissa ja yli kaksimetrinen rynnäkkövarusteissa ollut poliisiherra oli aika pelottava ilmestys pienestä suomalaistytöstä.
Suomalaisittain Unescon yleiskokouksen tärkein hetki oli kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäen paripäiväinen visiitti Unescoon. Ministeri piti Suomen puheenvuoron muiden ministerien joukossa ja edusti maatamme muutenkin muutaman päivän vierailunsa ajan. Muiden pohjoismaiden ministerit olivat täällä samaan aikaan käymässä ja sain verestää ruotsin kielen taitojani heidän kaikkien edessä. Joudin (tai siis sain) nimittäin pitää lyhyen puheenvuoron Unescon Nuorisofoorumista Pohjoismaiden aamukokouksessa, jossa paikalla oli ministeri Arhinmäen lisäksi ministereitä niin Norjasta, ruotsista kuin Tanskastakin. Pidin lyhyen puheeni på svenska ja sain siitä (selkeydestä ja ulosannista) kiitosta mm. Ruotsin demokratia- ja Eurooppa-ministeri Birgitta Ohlssonilta. Olo oli aika pollea tämän jälkeen. :)
Ministerin kiireiden kanssa vierähti kokouksesta muutama päivä, sillä ohjelmaan kuului myös vierailu Suomen Unesco-suurlähettilään residenssiin lounaalle. Olen nyt siis lounastanut yhdessä ministerien ja muiden isojen kihojen kanssa. Matka lounaalle tosin taittui asemaani sopivasti metrolla (muut menivät autonkuljettajien kyydillä minua, Marjoa ja Miikaa lukuunottamatta). :) Illalla vuorossa oli puolestaan pohjoismaiden yhteinen illanvietto, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ministerivierailun lisäksi yleiskokouksesta jäi päällimäisenä mieleen kysymys Palestiinan Unesco-jäsenyydestä. Kuten varmasti (ja toivottavasti) tiedätte, Unescon jäsenmaat hyväksyivät yleiskokouksessaan Palestiinan Unesco-jäsenyyshakemuksen selkeällä äänten enemmistöllä. Kysymys Palestiinan jäsenyydestä meni siis äänestykseen, jota minäkin olin yleiskokouksen täysistunnossa seuraamssa. Paikalla oli poliitikkojen lisäksi myös siviilejä sekä runsaasti median edustajia. Olo oli aika hieno, kun sai olla paikalla todistamassa historiaa - Unesco nimittäin tunnustaa jäsenyyden myötä Palestiinan valtiona. Tunnelma äänestyksessä muistutti futisottelua, eläköönhuudot ja buuaukset kaikuivat salissa ja aplodeja tuli joka väliin. Lopputuloksena (ja yleisön riemuksi) Palestiina hyväksyttiin Unescon jäsenmaaksi, mikä on hieman ongelmallista. Palestiinahan ei ole saanut virallista valtion asemaa eikä ole myöskään YK:n jäsen (vaikka asia on kovasti vireillä rapakon takana). Palestiinan Unesco-jäsenyys on kiinnostava maailmanpoliittinen kysymys, sillä se aiheuttaa päänvaivaa paitsi Israelille ja Yhdysvalloille myös Palestiinalle itselleen ja ennen kaikkea Unescolle. Järjestön budjetista nimittäin lähti leijonan osa kävelemään Palestiinan jäsenyyden hyväksymisen myötä, koska Yhdysvaltojen lainsäädäntö (siis oikeasti!) kieltää maata anatamasta rahaa järjestölle/taholle, joka hyväksyy Palestiinan jäsenekseen. Näin siis Palestiinalaisten riemua seurasi ankea herääminen Unescon kassan kumisevaan tyhjyyteen. Aika (ja Luoja) näyttäköön, miten järjestön tulevaisuuden käy. Kiinnostava kokemus yhtäkaikki ja olen onnellinen sekä etuoikeutettu, kun sain olla mukana todistamassa käännekohtaa Unescon historiassa.
Yleiskokous vapaalla: Ilmaista ruokaa & juomaa, uusia kokemuksia ja ennen kaikkea ihmisiä
Töiden vastapainonan Unescon yleiskokous tarjosin mielekkäitä vapaa-ajan rientoja. Tapana nimittäin on, että useat Unescon jäsenmaat järjestävät vastaanottoja tai illanviettoja, jonne muiden maiden edustajat ovat tervetulleita syömään, juomaan ja seurustelemaan. Minulle ja Marjolle tämä tarkoitti ainutlaatusita tilaisuutta päästä herkuttelemaan ilmaiseksi, juomaan ilmaista shamppanjaa ja tapaamaan tuttuja sekä solmimaan uusia tuttavuuksia. Kahteen ja puoleen viikkoon mahdutimme mukaan 16 eri illanviettoa, joista suurin osa vietettiin Unescon päärakennuksen seitsemännen kerroksen ravintoloissa. Sieltä on huikeat näkymät Pariisiin ja etenkin Eiffel-tornille. Illanviettojen yhteenveto (jäsenneltynä järjestävän maan tai tahon mukaan) on tämän kappaleen aiheena ja luvassa on kertaus viimeisten viikkojen rillutteluista ja yöjuoksuista. Olkaapa siis hyvät. :)
* Thaimaa: Tämä oli illanvietoista ensimmäinen ja sujui rauhallisissa tunnelmissa. Ruoka oli thaimaalaista, viini hyvää ja kotiinviemisinä mukaan lähti silkkihuivi. Ohjelmaakin paikalla oli, mutta kukaan ei jaksanut keskittyä puheisiin tai thaitanssiin. Kokkareiden tarkoitushan on syöttää ja juottaa ihmisiä, puheista viis.
* Indonesia: Paikallista ruokaa ja juomaa sekä paljon tuttuja - enimmäkseen harjoittelijakollegeoita.
* Mauritania: Katso edellinen kohta.
* Open UNESCO -näyttelyn avajaiset: En saanut ruokaa, mutta ilmaista shamppanjaa sekä kunnian ja ilon kertoa Suomen koulujärjestelmästä perulaiselle opettajalle ja meksikolaiselle rehtorille. Puhuin herrojen (ja heidän rouviensa) kanssa espanjaa kaksi tuntia putkeen ja vanhemmat herrasmiehet olivat tästä kovin ilahtuneita. Jälkeenpäin sain Miikalta kuittailua rakkaudestani vanhempiin espanjankielisiin herroihin. :)
* Pohjoismaat: Tällä vastaanotolla olin perinaatteessa töissä, mutta se estänyt minua nauttimasta lasia - tai paria - shamppanjaa. Juhlat olivat oikein onnistuneet, sillä ravintola oli täynnä väkeä ja vieraat viihtyivät juhlissa yömyöhään saakka nauttien pohjoismaisia herkkuja (karjalanpiirakat ja piparit, nam! <3) sekä ilmaista juomaa. Olimme kutsuneet paikalle tuttujamme, joita joukossa olikin mukavasti. Tapaamistani ihmisistä herttaisin oli Vatikaanin Unesco-edustaja Monsignore Follo, jonka kanssa keskustelin italiaksi. Sain herralta muistoksi Neitsyt Mariaa ja paavi Johannes Paavali II kuvaavan riipuksen, jonka tosin myöhemmin hukkasin. Monsignore oli myös kovasti kiinnostunut teologian opinnoistani ja menoa ei haitannut, vaikka kerroin olevani protestantti. Siunattu ekumenia! Muita uusia tuttavuuksia olivat Belgian harjoittelijat sekä ex tempore -esittäytyminen (Sinikukan yllytyksestä) maailmanperintösektorilla työskentelevälle brittipojalle nimeltään Robert Mann.
* Commonwealth of Great Britain: Koko yleiskokouksen parhaimmat sapuskat! Ruokaa oli kaikista brittiläisen kansanyhteisön jäsenmaista ja herkullisimpia olivat tuoreet hedelmät. Näillä kokkareilla Marjo ja minä törmäsimme (tai meidät esiteltiin) eräälle ranskalaiselle snobille, joka teki jotain turvamieshommia presidentti Sarkozylle. Kundi oli ärsyttävän ylenkatseinen ja poliittisesti kovin oikealla (mikä on tietenkin sallittua). Snobi asenne kuitenkin nosti karvat pystyyn.
* Libya: Maa juhli Gaddafin lähtöä ja järjesti pienimuotoisen vastaanoton Unescon alakerrassa. Tarjolla oli ruokaa ja alkoholitonta juomaa muslimiperinteen hengessä.
* Curaçao: Paras meno ja meininki, sillä tämä pieni Hollannille kuuluva Karibian saari sai yleiskokouksen aikana virallisen Unescon jäsenmaan aseman. Tätä juhlittiin vastaanotolla tanssimalla karibialaistansseja ja kohottelemalla maljoja.
* Etelä-Korea: Ruoka oli ihan maukasta ja juoma alkoholillista. Vastaanoton kohokohta oli kuitenkin keskusteluni Bahaman suurlähettilään Davidson Hepburnin kanssa. Kyseinen herra siis lauloi My Way -kappaleen yleiskokouksen avajaisissa ja omaa maailman ihanimman ja seksikkäimmän äänen. Herra on jo lähes 80-vuotias, mutta oikein charmantti, komea ja kohtelias. Keräsin rohkeuteni ja menin juttelemaan hänelle. Puhuimme ainakin kaksi minuuttia ja hän vastaili kiitoksiini laulusta kohteliaasti jumalaisella äänellään. Ilmeisesti jäin hänen mieleensä, sillä kohdatessamme viikkoa myöhemmin Unescon aulassa hän tervehti minua. Davidson, I love you! <3
* Japani: Ainota kokkareet, joihin emme yrityksistä huolimatta päässeet. Japanilaisen kohteliaasti ja tarkasti sisäänpääsymme evättiin ovella, koska meillä ei ollut kutsuja mukana.
* Oman: Eksoottista ruokaa eksoottisesta maasta. Muistoksi mukaan lähti Omania käsittelevä ja esittelevä kirja.
* Malawi: Olin näissä juhlissa yhdessä Marjon ja poikaystävänsä Geoffreyn kanssa. Ennen kuin pääsimme sisään jouduimme esittäytymään kultakäätyiselle lakeijalle, joka ilmoitti meidät madame suurlähettiläälle, jota sitten kättelimme. Myös ranskalainen Geoffrey meni osana Suomen delegaatiota. :) Ruokaa ja juomaa oli kutsuilla yllinkylin ja tuttujakin pyöri joukossa. Ainoat kemut, joissa ruokaa jäi reilusti yli. Jos olisi ollut muovipussi mukana olisin hamstrannut ruokaa kotiinviemisiksi. :)
*ASPAC (Asia-Pacific -maiden yhteisvastaanotto): Aasialaista ruokaa kaikkialta mantereelta. Eksoottisin ruoka oli pohjois-korealainen nuudelipaistos - ei varmasti tule enää koskaan syötyä pohjois-korealaista ruokaa. Juoma loppui näillä kekkereillä kesken ja muutenkin homma laitettiin pakettiin kauhean aikaisin. Miinuksia tulee lisäksi jälkiruoan puutteesta.
* Nigeria: Ruoka oli jännittävää ja juomaa riitti pidempään kuin ASPAC-kokkareilla. Jatkoille lähdettiin Unescon pohjakerrokseen kokoussali XII naapuriin, jossa oli "salakapakkabileet" ja elävää musiikkia. Kuka sanoi, että työpaikallaan voi juhlia? :)
* Tanska: Vastaanotto pohjoismaalaisille suurlähettilään residenssissä. Rento tunnelma, herkullinen ruoka ja keskustelua molemmilla kotimaisilla kielillä sekä englanniksi.
* Groupe francophone (Unescon ranskankielisten jäsenmaiden yhetisvastaanotto): Viimeiset viralliset Unescon tiloissa järjestetyt kutsut. Shamppanjaa, alkupaloja ja jopa jälkiruokaa. Aika vierähti nopeasti ihanien hollantilaisten harjoittelijakollegoiden kanssa jutellessa. Loppuillasta päädyin minut pokanneen etelä-afrikkalaisen kundin matkaan juomaan viiniä kläheisen baarin terassille. Pistin miehen tietenkin maksamaan kestityksen. :) Paras pokaus ikinä, sillä keskustelu alkoi Nokiasta ihan ohimennen. Nokia todellakin connecting people! :) Mitään ihmeellistä - pientä pussailua - lukuunottamatta ei tapahtunut, mutta kutsu kyläillä Etelä-Afrikassa on voimassa. :)
* Ranskan ulkoministeriö: Marjon ja minun edustusuran huipentuma. Kutsu Ranskan ulkoministerin vastaanotolle tuli itseasiassa Suomen Unesco-suurlähettiläälle, mutta hän tai lähin esimiehemme Kirsi ei ollut halukas menemään juhliin. Niinpä Marjo ja minä kysyimme, voisimmeko yrittää mennä juhliin "kuokkimaan" kutsukortin kanssa. Meille näytettiin edustustostamme vihreää valoa ja pienen ehostuskierroksen jälkeen - uusi hame H&M:lta ja siistimmät sukkahousut supermarketista - suuntasimme kulkumme ulkoministeriön tiloihin. Palais des Affaires étrangers (ulkoministeriön hulppeat tilat Seinen rannalla sijaitsevassa "palatsissa") oli todellakin näkemisen arvoinen ja pääsimme kutsua näyyttämällä ilman ongelmia sisään. Siellä sitten seisoimme ainoina harjoittelijoina diplomaattien, Unescon pääjohtajan ja Ranskan ulkoministerin Alain Juppén kanssa samoilla kutsuilla ja joimme shamppanja sekä söimme pikkusuolaista ja -makeaa tarjottavaa Ranskan valtion laskuun. Hieno,ainutlaatuinen ja ikimuistoinen lopetus kutsuilla juoksemiselle. :)
SUMMA SUMMARUM: Vajaat kolme viikkoa ilmaista ruokaa ja juomaa (etenkin shamppanjaa) Pariisin kattojen yllä oli unohtumaton kokemus. En jaksaisi koko ajan tällaista elämää, mutta ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista tänä syksynä. Hauskanpitoa ja uusia ihmisiä, joten valittaa ei voi. Merci Unesco! <3
TOIMITTAJAN HUOMIO: Rakkaat suomalaiset lukijani seuraavat anekdootit paitsi kertovat paisuneesta egostani ovat muistutus siitä, että kohteliaisuus ja vilpittömyys ovat paitsi sallittuja, myös piristävät mieltä ja tuovat iloa elämään.
Tarina on siis maailmani navasta eli minusta itsestäni. Kuluneiden kolmen viikon aikana sain nimittäin useammin kuin kerran kauniita sanoja ja kohteliaisuuksia osakseni. Tarkemmin ajatellen minua ei varmaan koskaan ole yhtä monta kertaa kehuttu kauniiksi, ihanaksi ja upeaksi kuin tämän syksyn ja erityisesti yleiskokouksen aikana. Ottakaamme siis opiksemme, sillä kauniit sanat tuovat valaisevat päivää kummasti syksyn ja arjen harmaudessa. Tässä muutama esimerkki:
* Nuorisofoorumi: Satunnaiset ihmiset tulivat juttelemaan - sekä miehet että naiset - ja kehuivat minua kauniiksi, ihanaksi ja söpöksi. Mieleeni jäi erityisesti joku henkilökuntaan kuulunut karibialainen kundi foorumin täysistunnon tauolla sanoessaan "You are so very beautiful.". Lisäksi quebeciläinen valokuvaaja, joka otti minusta poseerauspotretin Quebec-taustaa vasten, totesi kehitettyä kuvaani etsiessään, ettei koskaan unohda kauniita ihmisiä. Hymy oli herkässä koko loppupäivän. :)
* Yleiskokous: Olimme kahvilassa Marjon kanssa kahvilla, kun viereen tullut somalialainen mies kehui kauniin suomen kielen maasta taivaisiin. Pohjoismaiden vastaanotolla uusi kampaukseni ja Vilan pikkumustani saivat myönteistä palautetta. Etelä-afrikkalainen pokaajani puolestaan oli sitä mieltä, että olen "gorgeous". Vaikea olla olematta hyvällä tuulella, kun saa kohteliaisuuksia osakseen. :)
* Vapaalla: Säästin parhaan viimeiseksi. Olimme juhlimassa halloweenia baarissa ja pöytäämme palvellut tarjoilija kommentoi kuin ohimennen Arielle ranskaksi minua osoittaen (kuulin keskustelun siis sivukorvalla) "Elle est très belle." (= Hän on hyvin kaunis.) Arien vastaus oli: "Oui, je sais." (= Kyllä, tiedän sen.) Tämä keskustelu sai minut melkein punastelemaan, sillä se tuli ihan sivusta ja yllätyksenä. Tunsinkin itseni kauniiksi tämän jälkeen.
Mitä siis haluan näillä hyvin egosentrisillä jorinoilla sanoa? Yksinkertaisesti: Rakkaat suomalaiset, älkäämme pelätkö avata suutamme ja sanoa kauniita asioita toisillemme. Näin tekemällä saatamme pelastaa jonkun päivän, tuomme iloa lähimmäistemme elämään ja valaisemme maailmaa kummasti. Kohteliaisuus on hyve, jota ei tarvitse pitää vakan alla. Jos jollakulla on kauniit vaatteet, ihanat hiukset, upeat silmät tai jotain muuta kehuttavaa, niin herranen aika kehutaan heitä ja sanotaan kauniita asioita. Vilpittömyys ja kauniit sanat eivät maksa mitään, vaan päinvastoin tuottavat moninkertaista iloa. Amen.
Elämää yleiskokouksen ohessa: Kurpitsajuhla, flunssa ja ikuistetut hetket
Vaikka yleiskokouksen aikana suurin osa päivistä kului töissä tai työpaikalla, niin vapaa-ajallakin ehti olla tekemistä, kokemista ja näkemistä. Mieleeni jäi erityisesti halloweenin vietto, joka tapahtui virallista halloweenia edeltävänä lauantaina. Kokoonnuimme harjoittelija- ja kaveriporukalla Marjon lähelle 11. kaupunginosaan syömään italialaiseen ravintolaan (ruoka oli supernamia! <3) ja jatkoimme iltaa läheisessä baarissa. Ravintolassa oli mukava brittiläinen tarjoilijatyttö, jonka kanssa juttelin Lontoosta. Baarissa puolestaan pidimme kivaa kansainvälisellä porukalla ja kilistelimme laseja kurpitsajuhlan kunniaksi. Minä jatkoin iltaa baarista poistuttuani vielä Republiquen lähellä jossain lattariklubilla Arien kanssa. Ilta venähti niin myöhäiseksi, lähdin klubilta klo 02.30, että en ehtinyt viimeiseen metroon. Matka Republiquelta kotiini on noin kuusi kilometriä ja tuon matkan kävelin aamuyöllä kiltisti, koska en saanut taksia. Tunnin kävely öisessä Pariisissa oli kokemus sinänsä ja suhteellisen turvallinen, sillä kuljin homobaareistaan tunnetun Maraisin alueen läpi. Ajattelin, että tuolla alueella riski joutua raiskatuksi (rikos, jota pelkään ryöstämistä enemmän yksin yöllä liikkuessani) on pienempi kuin jossain muualla ja siksi kävelin sitä kautta. Loppukotimatkani taas kulkee turistialueen poikki ja siellä on poliiseja kaikkialla, joten siksikään matka halki aamuöisen Pariisin ei pelottanut lainkaan. Sen sijaan Pariisin kauneus näyttäytyi uudessa valossa kulkiessani ohi valaistun Notre Damen katedraalin tai ylittäessäni Seinen Eiffel-tornin loisteessa. Paris, je t'aime. <3
Ikävämpi muisto yleiskokouksen ajalta on sitkeä flunssa, joka vaivaa vieläkin. Olin pitkästä aikaa oikein kunnolla kipeä, sillä minulle nousi kuumetta. Yhden työpäivän käytinkin sairastamiseen, mutta onneksi flunssa ei vienyt kaikkea kuntoa, hiljensi tahtia vain hiukan. Flunssa-aalto iski muihinkin, sillä myöhemmin Marjo sairastui ja Nuorisofoorumiin Suomesta tullut Miika sai tartunnan myös. Miikan viimeisenä Pariisin iltana olimme ulkona syömässä sushia ja köhimme kilpaa keskustelun lomassa. Ravintolan muut asiakkaat eivät olleet käytöksestämme kovin iloisia. :) Samana iltana löysin muuten oluen ilot, kun maistoin valkoista olutta (bière blanche) Odéonin lähellä sijaitsevassa kanadalaisessa urheilubaarissa. Oli hyvää. :) Sen jälkeen oluenmaisteluni on jatkunut ja olen tennyt tuttavuutta myös vadelma- ja kirsikkaoluiden kanssa. Herkullisia molemmat, vaikka viini onkin edelleen numero yksi suosikkijuomieni listalla. :)
Pysyvin muisto yleiskokouksesta oli kuitenkin esimieheni Kirsin meille kaikille lahjoittama valokuva. Kirsin toiveesta otatimme pienen toimistomme väestä (Marjo, minä, Kirsi ja assistenttimme Marja) virallisen yhteispotretin Unescon valokuvaajilla. Kirsi yllätti meidät kuvauksen jälkeisenä päivänä, sillä aamulla työpöydiltämme löytyi otatettu valokuvamme kauniisti kehystettynä ja kuvatekstillä varustettuna. Kyyneleet ihan nousivat silmiin liikutuksesta ja eleen hienoudesta. Yleiskokousmuistot säilyvät varmasti mielessäni aina, mutta on hienoa omistaa jotakin pysyvää muistona ikimuistoisesta syksystä ja ajastani Unescolla. Tässäpä muisto vielä ihan konkreettisena:
Yleiskokoksen päätös: Sauna ja kattobileet
Yleiskokousen viimeisenä päivänä, joka oli torstai 10. marraskuuta eli kunnianarvoisan tohtori Martti Lutherin ja kaikkien muiden Marttien muistopäivä, kokoustettiin pitkän kaavan mukaan, sillä päätössessio venähti kuuden tunnin mittaiseksi. Minä en kuitenkaan ollut tuota istuntoa kuuntelemassa, sillä vaihdoin kokouksesta vapaalle ja lähdin Suomen suurlähetystön tiloihin saunomaan. Suurlähetystössä on siis kellarissa oikein upeat saunatilat, joita suurlähetystön henkilökunta saa käyttää. Suurlähetystössä harjoittelussa olevan Marleenan suhteilla pääsimme saunomaan ja nauttimaan ihanista löylyistä.
Sauna oli taivaallinen ja rentouttava kokemus, jonka voimin jaksoin vielä palata työpaikalle ja juhlia Unescon 36. yleiskokouksen päättymistä Pariisin kattojen tasalla. Bileet järjestettiin Unescon seitsemännen kerroksen ravintolassa, joka juhlia varten oli muutettu diskoksi. Musiikki vaihteli teknojumputuksesta ikivihreisiin diskoklassikoihin (BeeGeesin Stayin' Alive) ja europoppiin DJ:n pannessa parastaan. Juhlien ihanuus oli kuitenkin ravintolan suuri parveke, josta avautui näkymä öiseen Pariisiin ja viereiseen Eiffel-torniin, joka oli puoliksi sumun peitossa. Sumu oli harvinainen ja kiehtova ilmiö, jota moni ihasteli - minäkin tottakai. Niin myös parvekkeella vieressäni seisonut herrasmies, joka paljastui ammattivalokuvaajaksi. Hän tahtoi ikuistaa minut kuviinsa valokuvaamalla sivuprofiiliani vasten sumussa kylpevää öistä Pariisia. Kuvista tuli ilmeisen onnistuneita, sillä herra kiitteli poseeraustani vuolassanaisesti. :)
Ehdin myös näissä juhlissa jutella pitkästä aikaa taannoisen treffiseuralaiseni Navidin kanssa. Romanssimme on siis onnellisesti kuollut ja kuopattu ja nykyisin olemme hyviä ystäviä. Iloa elämään toivat myös muut tutut, joiden kanssa sain vaihtaa kuulumisia. Muuten bileet sujuivat rauhaisasti ja vailla kommelluksia. Näin tuttuja, join mukanani tuoman oluen (koska en halunnut maksaa kalliista juomista ja koska olin seuraavana päivänä töissä), tanssin villisti ja poistuin keskiyön jälkeen kotiin nukkumaan. Yleiskokous päättyi epävirallisen virallisesti näihin kuviin ja tunnelmiin.
Kaunis Laura! Fanitan sua!
VastaaPoistaSaat mut myös aina uskomaan, että tällä koulutuksella pääsee vaikka mihin (väheksymättä tietenkään henkilökohtaisten ominaisuuksien osuutta asiaan) ja että muka tutkinnon kannalta yhdentekevät kielenopinnot eivät todellakaan mene hukkaan.
Ihanainen Katariina!
VastaaPoistaSamat sanat sun Wien-blogista, tykkäsin siitä kovasti! <3
Kiitos paljon kauniista sanoistasi. <3 Todellakin teologikoulutuksella pääsee vaikka minne, kun vähän yrittää ja markkinoi itseään. Tsemppiä siis sun opintoihin ja KV-uralle, valtaamme vielä maailman kaikilta KV-politiikan opiskelijoilta ja muilta yhteiskuntatieteilijöiltä! :)
Halitus ja aurinkoa! <3