Bonjour mes cheris! Tässä sitä nyt sitten ollaan. Puolen vuoden jälkeen odotus Pariisiin muutosta on päättynyt ja nyt asun valojen kaupungissa. Tulin tänne viime torstaina Luxemburgista, jossa vietin kevään. Muutos rauhaisan suurherttuakunnan lintukodosta suurkaupungin sykkeeseen on käsinkosketeltava ja parempaan päin. Luxemburgin rauhallinen elämänmeno ja pienet ympyrät alkoivat jo nimittäin hieman ahdistaa suurkaupungin kiihkestä elämänrytmiä rakastavaa maailmanmatkajaa. Joten tässä sitä ollaan, Pariisin arjessa ja elämässä. Kirjaimellisesti keskellä sitä.
Mitä sitten teen täällä? Työskentelen puoli vuotta harjoittelijana Suomen pysyvässä UNESCO-edustustossa, joka sattuu sijaitsemaan Pariisissa. Tämä ei ole ensimmäinen kertani Eiffel-tornin juurella, olen ollut Pariisissa lomalla neljä kertaa ja Luxemburgin kesälomallani piipahdin kaupungissa kahdesti junanvaihtojen yhteydessä. Lukuisista Pariisin matkoista huolimatta en voi sanoa kaupungin olevan minulle mitenkään tuttu. Toki kaikki kuuluisat nähtävyydet Notre Damesta Louvreen ja Eiffel-torniin on jo nähty, mutta Pariisi pitää sisällään niin paljon muutakin. Tulevien kuukausien aikana toivon voivani päästä osalliseksi kaikesta salaisesta ja jännittävästä, jota kauniilla kaupungilla on tarjota. Toivon voivani elää sekä arkea että hiukan myös juhlaa Pariisin kuuluisien, maalauksellisten, tunnelmallisten, mutta myös tavallisten, arkisten ja nuhjuisten katujen sekä kaupunginosien keskellä. Tulevaan Pariisin oleskeluun mahtuu varmasti monen monta ihmeellistä asiaa iloineen ja suruineen. Ennen kaikkea olen täällä jatkamassa itseni etsintää, näkemässsä maailmaa, oppimassa ranskaa ja hankkimassa työkokemusta. Kaikkiea tätä Pariisin aika tuo toivottavasti tullessaan.
Ensimmäiset Pariisin kuukaudet alkavat lupaavasti, sillä saan asua (jälleen kerran) ilmaiseksi vieraiden ihmisten nurkissa. Alan olla jo aika lahjakas änkeytymään muiden ihmisten koteihin parin kuukauden mittaisiksi jaksoiksi, sillä tämä on jo kolmas kertani vuoden sisään, kun asun täysin vieraiden ihmisten luona heidän hyväntahtoisuutensa ansiosta. Ensimmäiset kaksi kuukautta Pariisin kotinani toimii esimieheni Kirsin koti Pariisin 5. arrondissementissa eli kaupunginosassa. Luxemburgin puisto, Pantheonin kirkko sekä Latinalaiskorttelin keskiaikaiset kadut ovat vain kivenheiton päässä. Tämä on vaurasta aluetta ja se näkyy. Asuinrakennus on hulppea, samoin asuntoni. Minulla on käytettävissäni perheen au pairille varatttu huone ja saan asua täällä siis heidän lomiensa ajan talo- ja kissavahtina. Vastaavia diilejä on kontollani jo kaksi, joten tällainen asumismuoto alkaa olla jo tuttu. Olen siis täällä "kukkienkasteluvuokralla" sekä kissanhoitajana että kotityöläisenä. Käytännössä asun siis ilmaiseksi yhdellä Pariisin kalleimmista alueista. Ei huono diili, sanoisin.
Pariisin aikani alkaa siis aika vaivattomasti, vaikka asunnonetsintä syksylle on kovassa käynnissä. Tarjontaa on, mutta Pariisin vuokrahinnat ovat kammottavan korkeat. Pienestä yksiöstä voi joutua pulittamaan 600-900€ sijainnista riippuen. Siksia alan kallistua opiskelija-asuntoloiden tai muiden vastaavien puolelle. Niistä voi vuokrata huoneen 400-500€ hintaan ja niihin on helpompi päästä kuin yksityisiin vuokra-asuntoihin. Ranskalaiset vuokranantajat kun kuulemma tapaavat vaatia useamman kuukauden vuokratakuita sekä jopa vuokratakaajia. Helpommalla ja halvemmalla siis pääsee asuntolassa. Sellaiseen joudun itseni siis mitä todennäköisimmin änkeämään. Siihen asti en kuitenkaan valita nykyisistä hyvinkin mukavista asuinoloistani, vaan nautin niistä ja vieraiden ihmisten vieraanvaraisuudesta täysin rinnoin. :)
Kuluneisiin Pariisi-päiviin on mahtunut jos jonkinmoista. Työt UNESCO:ssa alkoivat heti perjantaina. Työskentelen siis Suomen pysyvässä UNESCO-toimistossa, jossa meitä on minun lisäkseni kaksi vakituista työntekijää (pomoni Kirsi ja Kirsin assistentti Marja) ja toinen harjoittelija, joka heinäkuun loppuun asti on italialaissyntyinen Francesca. Syksyksi tulee joku toinen harjoittelija. Työ vaikuttaa kiinnostavalta ja UNESCO todella kansainväliseltä, sillä järjestössä on yli 190 maata edustettuina. Porukkaa on siis kirjaimellisesti maailman joka kolkalta ja työntekijöitä riittää. UNESCO siis keskittyy kulttuuriin, koulutukseen, tieteeseen, kasvatukseen ja viestintään. Näiden aihepiirien kansainvälistä yhteistyötä lisäämällä pyritään rakentamaan kestävää rauhaa ihmiskuntaan. Tavoitteet ovat hienot ja niiden mukaan järjestössä koetetaan elää. Käytännössä työni (niin kuin muidenkin unescolaisten työ) koostuu kokouksiin osallistumisesta ja niistä raportoimisesta. Oman osansa arkiseen aherrukseen tuovat myös erilaiset tapahtumajärjestelyt, taustatietojen metsästys ja kaikenmoisiin asioihin ja aiheisiin perehtyminen. Tematiikka on kiinnostavaa ja UNESCO:n kansainvälinen luonne vetoaa kosmopoliitin sieluuni. Kokouskielistä käytetyimmät ovat englanti ja ranska (UNESCO:n viralliset kielet ovat näiden kahden lisäksi espanja, arabia ja venäjä), joiden välillä puhe vaihtuu tiuhaan tahtiin. Itse käytän jatkuvasti molempia, mutta toivon voivani keskittyä ranskaan, jotta sen oppimisen kehitys jatkuisi nousujohteisena. Kaikkia muitakin kieliä saa puhua sydämesnä kyllyydestä. Mahtista. :) Kokoukset ovat ihan kiinnostavia, mutta välillä kaikkien kokousten tapaan puuduttavan pitkiä. Kiinnostava syksy minulla kuitenkin on edessä, sillä pääsen vihdoin ja viimein lähemmäksi toteuttamaan haavettani YK:ssa työskentelystä.
Töiden kautta olen jo hiukan tutustunut muihin harjoittelijoihin, joita on lähinnä eri Euroopan maista. Lisäksi minulla on muutama suomalainen ystävä täällä päin, joten ihan tyhjän päällä sosiaalisten kontaktien suhteen en ole. Silti olen myös nauttinut yksinolosta shoppailemalla lauantaina alennusmyynneissä ja syömällä jätskiä kaikessa rauhassa Luxemburgin puistossa. Shoppailureissulta mukaan tarttui ihana hame ja kolmet kengät. Pariisi on shoppailijan paratiisi, sillä tavaraa riittää joka lähtöön. Bibliofiilin sydäntä lämmittivät myös Latinalaiskorttelin lukuisat kirjakaupat ja antikvariaatit. Tulen siis varmasti viihtymään Pariisissa. :) Eikä pidä unohtaa ranskalaista ruokaa, jonka makuun pääsin jo Luxemburgissa. Juusto, viini ja patonki kuuluvat jo melkein päivittäiseen ruokavalioon. Olen myös oppinut juomaan kahvia, tarvitsen tosin kahviini vielä paljon maitoa. Café au lait maistuu etenkin aamuisin ja täytyy sanoa täkäläisen kahvin olevan erittäin hyvää. :)
Nähtävyyksille en ole vielä ehtinyt, vaikka monen kuuluisan paikan ohi shoppailureissullani taivalsinkin. Kartta ja sanakirja kulkevat mukana koko ajan, vaikka Pariisissa onkin suhteellisen helppo liikkua ja ranskan kieli sujuu suhteellisen vaivattomasti. Kävelen täällä kaikkialle, jos vain voin, vaikka metro ja bussit vaikuttavatkin toimivan ihan hyvin. Ainoastaan Pariisiin saapuminen 27,5kg painavan matkalaukun kanssa oli hieman haasteellista julkisissa kulkuvälineissä matkustaessani. Metroilla on tapana olla suhteellisen täynnä iltapäivisin ja ison laukun kanssa ei ollut helppo kulkea ihmispaljoudessa. Luojalle kiitos täällä kuitenkin on suurella osalla asemista liukuportaat tai hissit toisin kuin New Yorkin metrossa, jossa jouduin raahaamaan jättikokoista matkalaukkua portaita pitkin. Pariisin metro on siis ainakin toistaiseksi vielä plussan puolella. Jalankulkijana saa olla liikenteessä tarkkana, mutta itseasissa pidän siitä, että saan puikkelehtia pitkin villkaita katuja autojen, polkupyörien, kävelijöiden, skoottereiden ja muiden liikkuvien välineiden keskellä.
Ja loppuun jo tutuksi tullut sekalainen seurakunta huomioita Pariisista:
- ranskalainen kohteliaisuus: Mademoiselle ja madame sitä sun tätä, s'il vous plaît, merci beaucoup, ovien avaus, naiset ensin, bonjour... Kaikkea tätä pitää sisällään ranskalainen kohteliaisuus. Jopa niin, että pienetkin lapset osaavat teititellä ja avata ovia aikuisille. Suomalaiset, tehkäämme perässä, s'il vous plaît.
-ranskan kieli: Je l'aime. <3
- Pariisin hurja liikenne: Autoja on kaikkialla. Välillä noudatetaan liikennesääntöjä ja välillä ei. Jalankulkijana kuljetaan punaisia päin ja joskus autot jopa väistävät silloin. Sen sijaan suojatiellä ei väistetä ja siksi kadun ylittäminen on välillä hankalaa. Oman osansa liikenteen sekametelisoppaan tuovat pyöräilijät (Huom! Aina ilman kypärää.) ja skootterit (Onneksi niillä on kypärät.) sekä Smart-autot, joita näkee usein. Kävelykatu on täällä tuntematon käsite ja moottoriajoneuvoja on joka paikassa. Silti meno ja meininki tuntuu jotenkin kummasti toimivan, vaikka liikenneruuhkat ovat varmasti kammottavia. Kävellen saattaa olla nopeammin perillä, tosin metro on pitkillä matkoilla voittamaton.
- turistit: Kaikkialla Pariisissa. Etenkin amerikkaa kuulee joka paikassa. Karttoja, kameroita ja suuria turistiryhmiä. Hiukan ahdistavaaa välillä, mutta olenhan itsekin turisti. Ainakin toistaiseksi.
Nyt bonne nuit ja kauniita unia kaikille! A tout à l'heure mes amis! XXX
Mitä sitten teen täällä? Työskentelen puoli vuotta harjoittelijana Suomen pysyvässä UNESCO-edustustossa, joka sattuu sijaitsemaan Pariisissa. Tämä ei ole ensimmäinen kertani Eiffel-tornin juurella, olen ollut Pariisissa lomalla neljä kertaa ja Luxemburgin kesälomallani piipahdin kaupungissa kahdesti junanvaihtojen yhteydessä. Lukuisista Pariisin matkoista huolimatta en voi sanoa kaupungin olevan minulle mitenkään tuttu. Toki kaikki kuuluisat nähtävyydet Notre Damesta Louvreen ja Eiffel-torniin on jo nähty, mutta Pariisi pitää sisällään niin paljon muutakin. Tulevien kuukausien aikana toivon voivani päästä osalliseksi kaikesta salaisesta ja jännittävästä, jota kauniilla kaupungilla on tarjota. Toivon voivani elää sekä arkea että hiukan myös juhlaa Pariisin kuuluisien, maalauksellisten, tunnelmallisten, mutta myös tavallisten, arkisten ja nuhjuisten katujen sekä kaupunginosien keskellä. Tulevaan Pariisin oleskeluun mahtuu varmasti monen monta ihmeellistä asiaa iloineen ja suruineen. Ennen kaikkea olen täällä jatkamassa itseni etsintää, näkemässsä maailmaa, oppimassa ranskaa ja hankkimassa työkokemusta. Kaikkiea tätä Pariisin aika tuo toivottavasti tullessaan.
Ensimmäiset Pariisin kuukaudet alkavat lupaavasti, sillä saan asua (jälleen kerran) ilmaiseksi vieraiden ihmisten nurkissa. Alan olla jo aika lahjakas änkeytymään muiden ihmisten koteihin parin kuukauden mittaisiksi jaksoiksi, sillä tämä on jo kolmas kertani vuoden sisään, kun asun täysin vieraiden ihmisten luona heidän hyväntahtoisuutensa ansiosta. Ensimmäiset kaksi kuukautta Pariisin kotinani toimii esimieheni Kirsin koti Pariisin 5. arrondissementissa eli kaupunginosassa. Luxemburgin puisto, Pantheonin kirkko sekä Latinalaiskorttelin keskiaikaiset kadut ovat vain kivenheiton päässä. Tämä on vaurasta aluetta ja se näkyy. Asuinrakennus on hulppea, samoin asuntoni. Minulla on käytettävissäni perheen au pairille varatttu huone ja saan asua täällä siis heidän lomiensa ajan talo- ja kissavahtina. Vastaavia diilejä on kontollani jo kaksi, joten tällainen asumismuoto alkaa olla jo tuttu. Olen siis täällä "kukkienkasteluvuokralla" sekä kissanhoitajana että kotityöläisenä. Käytännössä asun siis ilmaiseksi yhdellä Pariisin kalleimmista alueista. Ei huono diili, sanoisin.
Pariisin aikani alkaa siis aika vaivattomasti, vaikka asunnonetsintä syksylle on kovassa käynnissä. Tarjontaa on, mutta Pariisin vuokrahinnat ovat kammottavan korkeat. Pienestä yksiöstä voi joutua pulittamaan 600-900€ sijainnista riippuen. Siksia alan kallistua opiskelija-asuntoloiden tai muiden vastaavien puolelle. Niistä voi vuokrata huoneen 400-500€ hintaan ja niihin on helpompi päästä kuin yksityisiin vuokra-asuntoihin. Ranskalaiset vuokranantajat kun kuulemma tapaavat vaatia useamman kuukauden vuokratakuita sekä jopa vuokratakaajia. Helpommalla ja halvemmalla siis pääsee asuntolassa. Sellaiseen joudun itseni siis mitä todennäköisimmin änkeämään. Siihen asti en kuitenkaan valita nykyisistä hyvinkin mukavista asuinoloistani, vaan nautin niistä ja vieraiden ihmisten vieraanvaraisuudesta täysin rinnoin. :)
Kuluneisiin Pariisi-päiviin on mahtunut jos jonkinmoista. Työt UNESCO:ssa alkoivat heti perjantaina. Työskentelen siis Suomen pysyvässä UNESCO-toimistossa, jossa meitä on minun lisäkseni kaksi vakituista työntekijää (pomoni Kirsi ja Kirsin assistentti Marja) ja toinen harjoittelija, joka heinäkuun loppuun asti on italialaissyntyinen Francesca. Syksyksi tulee joku toinen harjoittelija. Työ vaikuttaa kiinnostavalta ja UNESCO todella kansainväliseltä, sillä järjestössä on yli 190 maata edustettuina. Porukkaa on siis kirjaimellisesti maailman joka kolkalta ja työntekijöitä riittää. UNESCO siis keskittyy kulttuuriin, koulutukseen, tieteeseen, kasvatukseen ja viestintään. Näiden aihepiirien kansainvälistä yhteistyötä lisäämällä pyritään rakentamaan kestävää rauhaa ihmiskuntaan. Tavoitteet ovat hienot ja niiden mukaan järjestössä koetetaan elää. Käytännössä työni (niin kuin muidenkin unescolaisten työ) koostuu kokouksiin osallistumisesta ja niistä raportoimisesta. Oman osansa arkiseen aherrukseen tuovat myös erilaiset tapahtumajärjestelyt, taustatietojen metsästys ja kaikenmoisiin asioihin ja aiheisiin perehtyminen. Tematiikka on kiinnostavaa ja UNESCO:n kansainvälinen luonne vetoaa kosmopoliitin sieluuni. Kokouskielistä käytetyimmät ovat englanti ja ranska (UNESCO:n viralliset kielet ovat näiden kahden lisäksi espanja, arabia ja venäjä), joiden välillä puhe vaihtuu tiuhaan tahtiin. Itse käytän jatkuvasti molempia, mutta toivon voivani keskittyä ranskaan, jotta sen oppimisen kehitys jatkuisi nousujohteisena. Kaikkia muitakin kieliä saa puhua sydämesnä kyllyydestä. Mahtista. :) Kokoukset ovat ihan kiinnostavia, mutta välillä kaikkien kokousten tapaan puuduttavan pitkiä. Kiinnostava syksy minulla kuitenkin on edessä, sillä pääsen vihdoin ja viimein lähemmäksi toteuttamaan haavettani YK:ssa työskentelystä.
Töiden kautta olen jo hiukan tutustunut muihin harjoittelijoihin, joita on lähinnä eri Euroopan maista. Lisäksi minulla on muutama suomalainen ystävä täällä päin, joten ihan tyhjän päällä sosiaalisten kontaktien suhteen en ole. Silti olen myös nauttinut yksinolosta shoppailemalla lauantaina alennusmyynneissä ja syömällä jätskiä kaikessa rauhassa Luxemburgin puistossa. Shoppailureissulta mukaan tarttui ihana hame ja kolmet kengät. Pariisi on shoppailijan paratiisi, sillä tavaraa riittää joka lähtöön. Bibliofiilin sydäntä lämmittivät myös Latinalaiskorttelin lukuisat kirjakaupat ja antikvariaatit. Tulen siis varmasti viihtymään Pariisissa. :) Eikä pidä unohtaa ranskalaista ruokaa, jonka makuun pääsin jo Luxemburgissa. Juusto, viini ja patonki kuuluvat jo melkein päivittäiseen ruokavalioon. Olen myös oppinut juomaan kahvia, tarvitsen tosin kahviini vielä paljon maitoa. Café au lait maistuu etenkin aamuisin ja täytyy sanoa täkäläisen kahvin olevan erittäin hyvää. :)
Nähtävyyksille en ole vielä ehtinyt, vaikka monen kuuluisan paikan ohi shoppailureissullani taivalsinkin. Kartta ja sanakirja kulkevat mukana koko ajan, vaikka Pariisissa onkin suhteellisen helppo liikkua ja ranskan kieli sujuu suhteellisen vaivattomasti. Kävelen täällä kaikkialle, jos vain voin, vaikka metro ja bussit vaikuttavatkin toimivan ihan hyvin. Ainoastaan Pariisiin saapuminen 27,5kg painavan matkalaukun kanssa oli hieman haasteellista julkisissa kulkuvälineissä matkustaessani. Metroilla on tapana olla suhteellisen täynnä iltapäivisin ja ison laukun kanssa ei ollut helppo kulkea ihmispaljoudessa. Luojalle kiitos täällä kuitenkin on suurella osalla asemista liukuportaat tai hissit toisin kuin New Yorkin metrossa, jossa jouduin raahaamaan jättikokoista matkalaukkua portaita pitkin. Pariisin metro on siis ainakin toistaiseksi vielä plussan puolella. Jalankulkijana saa olla liikenteessä tarkkana, mutta itseasissa pidän siitä, että saan puikkelehtia pitkin villkaita katuja autojen, polkupyörien, kävelijöiden, skoottereiden ja muiden liikkuvien välineiden keskellä.
Ja loppuun jo tutuksi tullut sekalainen seurakunta huomioita Pariisista:
- ranskalainen kohteliaisuus: Mademoiselle ja madame sitä sun tätä, s'il vous plaît, merci beaucoup, ovien avaus, naiset ensin, bonjour... Kaikkea tätä pitää sisällään ranskalainen kohteliaisuus. Jopa niin, että pienetkin lapset osaavat teititellä ja avata ovia aikuisille. Suomalaiset, tehkäämme perässä, s'il vous plaît.
-ranskan kieli: Je l'aime. <3
- Pariisin hurja liikenne: Autoja on kaikkialla. Välillä noudatetaan liikennesääntöjä ja välillä ei. Jalankulkijana kuljetaan punaisia päin ja joskus autot jopa väistävät silloin. Sen sijaan suojatiellä ei väistetä ja siksi kadun ylittäminen on välillä hankalaa. Oman osansa liikenteen sekametelisoppaan tuovat pyöräilijät (Huom! Aina ilman kypärää.) ja skootterit (Onneksi niillä on kypärät.) sekä Smart-autot, joita näkee usein. Kävelykatu on täällä tuntematon käsite ja moottoriajoneuvoja on joka paikassa. Silti meno ja meininki tuntuu jotenkin kummasti toimivan, vaikka liikenneruuhkat ovat varmasti kammottavia. Kävellen saattaa olla nopeammin perillä, tosin metro on pitkillä matkoilla voittamaton.
- turistit: Kaikkialla Pariisissa. Etenkin amerikkaa kuulee joka paikassa. Karttoja, kameroita ja suuria turistiryhmiä. Hiukan ahdistavaaa välillä, mutta olenhan itsekin turisti. Ainakin toistaiseksi.
Nyt bonne nuit ja kauniita unia kaikille! A tout à l'heure mes amis! XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti